sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kuluneina viikkoina

Mä olen:


Painanut duunia viimeiset kaksi viikkoa ilman yhden yhtä vapaapäivää. Mä tosiaan aloitin lokakuun loppupuolella viimeisen työharjoittelujaksoni, joka päättyy tammikuun puolen välin tienoilla. Tällä kertaa en suorita työharjoittelujaksoa Cubuksella, kuten aiemmilla kerroilla, vaan Ilmarisella - keskinäisessä eläkevakuutusyhtiössä. Monia teistä onkin kiinnostanut kovasti, minkälaista duunia siellä päivittäin teen ja voin sanoa, että paljon kaikenlaista. Mä työskentelen asiakaspalveluosastolla ja kuulun vakuutuspuolen tiimiin. Työt, joita olen tehnyt ja tulen tekemään, ovat kuitenkin todella erilaisia ja tulenkin oppimaan laajasti eri tiimien työtehtävistä. Tähän mennessä oon esimerkiksi saanut useempia some-aiheisia tehtäviä hoidettavakseni, tulostellut työeläkeotteita ja päivitellyt asiakkaiden yhteystietoja ohjelmasta toiseen. Lisäksi tulen näillä näkymin saamaan työtehtäviä jossain vaiheessa myös myynnin puolelta. Puhelimeen en valitettavasti tule pääsemään, sillä perehdytysjakso siihen olisi ollut mun kahden kuukauden kestävään työharjoitteluaikaan nähden liian pitkä. Ymmärrän sen aivan täysin.

Mitä viihtymiseen tulee, niin pelkkää positiivista. Oon viihtynyt tässä työpaikassa ihan älyttömän hyvin. Työssäoppimisestani vastaava esimieheni on todella mukava, samoin kuten kaikki kollegani. Ja koska tälle alalle mahtuu sekä vanhempia että nuorempia työntekijöitä, oon luonnollisesti työskennellyt paljon eri ikäisten kanssa. Mun ilokseni samaisella osastolla työskentelee myös oman ikäistäni porukkaa, ja heidän kanssaan olenkin tullut erityisen hyvin juttuun.

Työharjoittelujaksoni on palkaton - tarkemmin ottaen teen töitä ruokapalkalla - mutta se ei mua haittaa yhtään. Mulle on todella tärkeää saada tämän tasoista työkokemusta ja vielä näinkin suurelta yritykseltä. Voisin kuvitella, että tällä parilla kuukaudella voi olla yllättävänkin suuri vaikutus myöhempiä työnhakuja ajatellen.

Ja koska varmaan moni teistä nyt miettii siellä, että mites mun Cubuksen työt, niin ne ovat jatkuneet tässä lomassa edelleen. Siellä tosin teen tällä hetkellä vain sen 1-2 vuoroa viikossa. Aluksi totesin, että koska olen Ilmarisella arkipäivät, voin ottaa Cubuksella viikonloppuvuoroja. Tajusin kuitenkin suhteellisen pian, että täysin vapaapäivättömät viikot ovat mun oman jaksamisen kannalta todella huonoja. Yhtenä viikkona oli päivä, jolloin olin klo 8-16 Ilmarisella ja sieltä juoksin pää kolmantena jalkana iltavuoroon Cubukselle, jolloin työpäivä kesti yhteensä reilut 13h. Sanomattakin selvää, että tuollaiset päivät ovat turhankin uuvuttavia.
Mutta koska sitä rahaa pitäisi edes jonkin verran tässä saada tienattua, ei mulla oikeastaan ole vaihtoehtoja. Onneksi tää tilanne on ohi jo parin kuukauden päästä ja varsin mukava joululomakin tuossa välissä, jolloin sitä toivottavasti kerkeää vähän rentoutua itsekin.

Tehnyt rästejä pois alta. Mä oon sellainen ihminen, joka ei tajua tehdä asioita ajoissa vaan turhan usein jättää ne viime tippaan. Tosin, vaikka näin käy käytännössä aina, tulee asiat kuitenkin lopulta aina tehtyä ennen sitä viimeisintä deadlinea - täysin tekemättä jättäminen ei näissä asioissa kuulu todellakaan mun luonteeseen. Nyt mulla on se tilanne, että koska valmistun finanssialan merkonomiksi ensi tammikuussa, tulisi kaikki rästissä olevat koulutehtävät olla tehtynä joulukuun puoliväliin mennessä. Niitä olenkin sitten rustaillut tässä mitä nyt arjen kiireiltä ehdin, mutta veikkaan, että tulevat viikonloput joudun pyhittämään kyllä suurimmaksi osaksi pelkästään niille. Ehkä mä joku viikonloppu tässä rykäisen kaikki tehtävät valmiiksi...? Aloittaminenhan on yleensä se kaikkein vaikein osuus, mutta kun sitä pääsee vauhtiin, tulee hommat tehtyä usein yllättävänkin nopeasti valmiiksi.

Rampannut kahvilla kavereiden kanssa - silloin, kun on vaan ehtinyt. Kuten mun Instagramista ja Snapchatista on saattanut huomata, oon ihminen, joka tykkää todella paljon nähdä kavereita kahvikupin äärellä. Se vaan on jostain joskus lähtenyt ja monesti sitä vaan kavereiden kanssa puolin ja toisin heitetään tämä kuuluisa "Lähetkö kaffelle?" -fraasi, ja hetken päästä sitä istutaankin taas Fazerilla tai Espresso Housessa. On sitä onneks pizza-iltojakin tullut vietettyä muutaman ihanan kanssa - ja ne muuten ovat vähintäänkin yhtä terapeuttisia tapaamisia, kuin nuo kahvilareissutkin!

Ihastellut laukkuja Zalandon sivuilla. Mulla on taas ihan hirveä tarve uudelle tai oikeastaan uusille laukuille. Haluaisin sekä ison ja tilavan laukun, johon hukuttaa vähintäänkin puoli omaisuuttaan, että sitten pienemmän laukun, jonka ottaa mukaan baariin tai joillekin lyhyemmille kauppareissuille. Mä oon tunnetusti sellainen ihminen, joka tykkää kantaa lähes koko omaisuuttaan siellä käsilaukussa ja nyt onkin tullut todettua, että tän hetkiset laukut eivät siihen pysty. Erityisesti Furla, DKNY ja Ralph Lauren kiinnostaisivat merkkeinä. Hihkaskaa siis, jos mielessänne pyörii kyseisiltä merkeiltä joitain varteen otettavia yksilöitä, jotka voisivat ehkä sopia noihin mun lyhyehköihin kuvauksiin tuossa pari riviä ylempänä.

Hankkinut uuden kännykän. VIHDOIN! Tappelin jo viime talvesta asti entisen iPhone 6:ni kanssa, kun se jatkuvasti valitti tilan olevan lopussa ja sitä joutui poistamaan lähestulkoon kaikki ylimääräiset sovellukset. Valokuva-albumiakin jouduin karsimaan harva se päivä ja loppujen lopuksi kännykkä oli niin täynnä, että simahti aika-ajoin sillä lopputuloksella, että kun sen sai taas henkiin herätettyä, oli se poistanut wa-keskusteluja parin kuukauden ajalta. Se oli tosi turhauttavaa ja jo keväällä päätin, että kun Apple julkaisee uuden puhelimen tänä syksynä, niin meikä sanoo hyvästit tolle kutoselle ja käy hakemassa iPhone 7. Tarkemmin ottaen 7 plussan. Ja tuossa se nyt komeilee vieressä ja omistaja ei voisi olla yhtään onnellisempi. Nyt on tilaa sen entisen 16gt:n sijaan 128gt ja kamerakin niin perkuleen hyvä, ettei tässä kohta järkkäreitä tarvitakaan. Akku kestää tällaisen super somettajan ja käytössä niinkin hyvin, että yksi latauskerta päivässä riittää. Yleensä teen niin, että lataan yöllä akun täyteen ja seuraavan kerran lataan taas seuraavana iltana nukkumaan mennessä. Ihan mielettömän hyvä akun kesto siis aiempiin malleihin verrattuna. Me like!

Juossut vesivahinkoa pakoon omasta kodistani väliaikaisasuntoon Lauttasaareen - tai vaihtoehtoisesti poikaystävälle. Lokakuun puolivälissä perheeni keittiössä tapahtui tosiaan vesivahinko, jonka seurauksena keittiö on jouduttu suurimmaksi osaksi purkamaan parketista työtasoihin ja seinäkaakeleihin. Tällä hetkellä tuo keittiö on suoraan sanottuna ihan helvetin karu näky. Tiskialtaan ja työtasojen tilalla on tyhjää samoin kuin kuivakaapin. Lattia on harmaata betonia ja jääkaappi on siirretty ruokailutilan yhteyteen. Ruokapöydässä mahtuu syömään korkeintaan 3-4 ihmistä kerrallaan, koska esimerkiksi mikro + miljoonat kertakäyttöastiat ja muut keittiöstä tyhjennetyt roinat ovat vallanneet sen vähintäänkin puoliksi. Tiskikonetta ei tällä hetkellä ole, joten tiskit tiskataan alakerran kodinhoitohuoneen lavuaarissa. Vedet haetaan kodinhoitohuoneen lisäksi suihkuista tai vessoista ja niin... Ehkä tässä oli kuvausta jo tarpeeksi. Lattiaa kuivattiin aikalailla kuukausi, eli kuvitelkaa 24/7 kuivaushurinat tuohon kaiken edellä mainitun päälle. Ei kiva! Kyllä siihen jatkuvaan hurinaan toisaalta tottui, mutta etenkin alussa sen kanssa oli todella raivostuttavaa elää. (Siinä siis syy, miksi olenkin viimeaikoina oleillut poikaystäväni luona entistä enemmän.)
Nyt lattia on kuitenkin kuiva ja ensi viikolla pitäisikin alkaa korjausoperaatiot. Toisin sanoen aiemman parketin tilalle tulee marmorilattia (ah, ainoa positiivinen puoli koko keississä) ja tiskikoneet sun muut asennetaan takaisin paikoilleen. Kai tässä vielä viikko tai pari menee, että keittiö on kokonaan taas käyttökunnossa.

Käynyt pikkujouluissa. Toissailtana pääsin osallistumaan Ilmarisen pikkujouluihin, jotka olivatkin meikäläisen ensimmäiset pikkujoulut tänä vuonna. Ens perjantaina koittavat seuraavat ja sitä seuraavana maanantaina kolmannet. Eli juhlimista näiden työviikkojen ohelle mahtuu onneksi myös jonkin verran!

Suunnitellut mielessäni ensi vuonna tapahtuvaa muuttoa. Tästä en olekaan julkisesti vielä oikeastaan puhunutkaan. Mutta totta se taitaa olla, meikä muuttaa pois kotoa ensi kesäkuussa!
Silloin vasta, koska kämppä, johon muutan, on tällä hetkellä vasta rakennusvaiheessa. Pääsen muuttamaan siis täysin uuteen asuntoon ja oon siitä aivan super täpinöissäni. Siihen, miltä kyseinen asunto tulee näyttämään, oon saanut vaikuttaa pääasiassa ihan itse. Tiedän jo nyt, että siitä tulee just mun näköinen ja innoissani olenkin jo suunnitellut tulevaa sisustusta. Innolla odotan myös niitä lukuisia asuntopostauksia, joita tulen varmasti tänne muuton jälkeen rustailemaan.
Siitä, mihin päin mä muutan, en halua ainakaan vielä sen tarkemmin vastata. Sen tosin voin kertoa, että Espoosta en läksi minnekään eli täällä pysytään!

Jatkanut hiusten värjäysprojektia - ja itseasiassa aika hyvässä vaiheessa ollaan! Oliskohan tässä kolme vai neljä värjäyskertaa takana ja näillä näkymin viimeinen ens kuussa edessä. Väri alkaa olemaan aika hyvä, mutta kuten arvata saattaa, on sitä entistä pitkää tukkaa tullut jo vähän ikävä... Eikä edes niin vähää. Noh, eipä auta muu kuin kasvattaa, kasvattaa ja kasvattaa! Kampaaja vähän arveli, että ens keväänä tai viimeistään kesällä mulla on jo pitkä tukka. En yhtään epäile, sillä mulla on jo tässä parin kuukauden sisällä kasvanu hiukset ainakin viis senttiä. Noh, saa nähdä mitä käy!


Mutta eiköhän siinä ala olla asiaa kerrakseen. Olin suunnitellut lisääväni tämän postauksen yhteyteen useemmankin kuvan, mutta jostain ihmeen syystä en saa laitettua niitä tänne ilman, että ne hukkuvat järkyttävään pikselimössöön. Näyttävät siis aivan järkyttäviltä. Siksi joudun valitettavasti jättämään tällä kertaa kuvat kokonaan pois. Harmittaa!
Paljon harmittaa myös se, että nyt kun tähän aikaan vuodesta on valoisaa hyvällä lykyllä se muutama hassu tunti päivässä, en millään kerkeä ulos kuvailemaan asukuvia. Mulla ois vaikka kuinka paljon eri asuja, joista haluaisin postata tänne, mutta päivän ainoo valoisa hetki on silloin, kun istun toimistossa tietokoneen ääressä tekemässä töitä. Siskot luuhaavat myös aika paljon omissa menoissaan, joten kuvaajankaan löytäminen ei käy aina todellakaan niin kätsysti, kuin toivoisi. Noh, pakko koittaa keksiä jotain!

Mutta nyt painun pidemmittä puheitta nauttimaan vapaapäivästäni - joka mulla on tosiaan ensimmäinen pariin viikkoon. Ja nautinpa muuten kunnolla. Ihanaa sunnuntaipäivää!


PS. Tulipa muuten mieleen käykäähän tsekkaamassa DefShopin haastattelu musta heidän blogissaan. Siellä juttua liittyen mun lempparikenkiin, joista multa on kyselty kesän ja syksyn aikana paljon. Blogijuttuun pääset TÄÄLTÄ.

PPS. Olis ehkä korkea aika lisätä uus kuva ja tiedot itsestään tuohon blogin oikeaan yläkulmaan. Ikää tullut taas vuoden verran lisää ja ulkonäkökin "hieman" muuttunut vuoden takaisesta. Hah!