perjantai 5. syyskuuta 2014

Kuulumisia kuluneilta viikoilta

...En tiedä edes mitenkä aloittaisin tämän koko postauksen - anteeksipyynnölläkö vaiko menemällä suoraan asiaan? Ehkä se anteeksipyyntö olisi nyt taas kohdallaan, kun tauko tosiaan venähtänyt jälleen aivan liian pitkäksi.
Mun mielessä ei oo pyörinyt viime aikoina muu kuin kamala stressi koulusta ja etenkin niistä reilu viikon päästä koittavista terveystiedon kirjoituksista. Lähes joka päivä, kun oon koulusta päässyt kotiin, oon lösähtänyt rättiväsyneenä sängylle ja sulkenu silmät hetkeksi. Oon oikeesti ollut ihan totaalisen stressaantunut ja väsynyt.
Mutta niinhän ne sanovat, että tää lukion kolmas on ehkä kaikkein stressaavinta aikaa koko lukiovuosina, ja siihen yhdyn. Nyt ajattelin kuitenkin, että ei hitto, en voi unohtaa blogia ja teitä ihania lukijoita kokonaan. Oli ihan pakko tulla nyt päivittämään kuulumisia edes muutaman hassun ajatuksen verran. Bloggaajalle kun tämmöinen useemman viikon tauko kolkuttaa oikeesti omaatuntoa - näin ainakin meikäläisen kohdalla.
P1010247_FotorP1010345_Fotor Mulla tosiaan häämöttää ne kirjotukset ihan kivenheiton päässä. Lukenut olen, mutta vielä on luku-urakkaa vähintään kolminkertaisesti jäljellä. Tällä hetkellä tuntuu, että sitä haluais vaan skipata koko syyskuun, jättää kaikki kirjotukset vasta sinne keväälle ja unohtaa koko koulun hetkeksi. Kirjoitusten ja muiden koulujuttujen vuoksi en oo voinut kavereitakaan nähdä nyt vapaa-ajalla muutamaa kertaa lukuun ottamatta. ARGH... Miksen tajunnut aloittaa lukemista jo hyvissä ajoin kesälomalla? Toistan jatkuvasti tätä samaa virhettä - alotan kaiken valmistautumisen aivan liian myöhään, AINA. Sitten panikoinkin loppumetreillä ja äksyilen kaikille, kun olo on uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta... Vaikka mielialat heittelevätkin melkosesti kuperkeikkaa näinä päivinä, piristävät mieltä kuitenkin vajaan kuukauden päässä häämöttävät 18v-synttärit ja ens kuun Barcelonan matka. Ne ovat niitä harvoja asioita, jotka saa mut tsemppaamaan - 'jos nyt jaksan panostaa lukemiseen, niin palkintoja odottaa'.

Haluan vain kertoa, että vaikka mun blogissa on ollut hiljaiseloa ja ikuisuuden, en ole unohtanut teitä. En oo unohtanut tätä kirjoittelua hetkeksikään. Joka päivä, kun oon menny illalla sänkyyn iltapesujen sun muiden jälkeen, oon oikeesti harmitellut, kuinka 'en tänäänkään postannut'. Tunnen huonoa omaatuntoa tälläsestä taukoilusta, vaikka mun ei periaatteessa pitäisi. Tunnen jatkuvasti tuottaneeni pettymyksen monille teistä - eikai kenenkään mielestä ole kivaa lukea blogia, jossa postauksia ilmestyy kolmen viikon välein?

Lupaan, että tää muuttuu. Viimeistään mun kirjoitusten jälkeen. Mä vaan oikeesti oon nyt tällä hetkellä niin kiireinen ja väsynyt, että blogin päivittely on oikeasti lähes pakko jättää vähemmälle. Onneksi siellä ruudun toisella puolen on monia, jotka tämän ymmärtävät. Kirjoitusten jälkeen tää kaikki tulee oikeasti muuttumaan.

Tästä tuli nyt vähän masentava avautuminen mun kuulumisista, mutta niin... Tältä musta nyt tällä hetkellä oikeesti vaan tuntuu. Jos voisin, skippaisin nämä seuraavat kaksi viikkoa ja postailisin tänne uusia syysasukokonaisuuksia ja kaikenlaista muuta kivaa. Valitettavasti en siihen pysty, vaikka haluaisinkin...