maanantai 14. huhtikuuta 2014

Stressaava tulevaisuus

Päätin nyt pitkästä aikaa asettua ihan rauhassa koneen ääreen, antaa mielessä jylläävien ajatusten ja tuntemusten tulvia ulos ja pukea ne sanoiksi teille lukijoille, jotka ootte melkoisen iso osa mun arkea. Vaikka ette sitä itse ehkä uskoisikaan, niin koen teidät jollain tapaa sen verran läheisiksi mulle, että voin oikeesti avautua teille mun askarruttavista mietteistä ja sen semmoisista. Oli ne ajatukset sitten sitä, että koulu painaa päälle tai mielessä pyörii muuten vain stressintäyteisiä ja askarruttavia ajatuksia.
Nyt ajattelin, että on hyvä hetki tähän kaikkeen - nimittäin kaikkeen tähän avautumiseen näistä tuntemuksista, jotka tällä hetkellä jylläävät mun pääkopan sisällä. Mä elän juuri nyt melkoisen stressaavia aikoja. Oikeestaan nyt kun tarkemmin mietin, niin valehtelematta mun tähän astisen elämän stressaavimpia aikoja. Oon lukion tokalla, koulu siis loppumassa alle vuoden päästä ja kirjotukset kolkuttelevat jo kohta puoliin ovella. Onko kukaan teistä joskus ollut tilanteessa, jossa tulevaisuus on täysin tuntematonta, vailla suunnitelmia tai sen suurempia haaveita? Mielessä jyllää vain epätoivoa ja tietämättömyyttä ja niiden lisäksi se yksi maailman turhauttavin kysymys: Mitä mä oikeesti haluan mun tulevaisuudelta?


Mä olen.
Lukio on mennyt mulla aika hyvin. Keskiarvo on pysytellyt jatkuvasti sillä kahdeksikon paremmalla puolella ja sama meno näyttää jatkuvan edelleen. Itseasiassa nyt kun mietin, on mun elämässä asiat tällä hetkellä näin yleisesti ottaen melkoisen hyvin. Ihmissuhteet niin perheen sisällä kuin kaveripiirissäkin ovat oikein hyvällä mallilla ja vihdoin oon saanut taas järkkäiltyä blogillekin vähän enemmän aikaa.
Mä en kuitenkaan voi oikeesti valehdella edes teille ulkopuolisille kuin mulle itsellenikään, ettei mun mieltä painaisi tällä hetkellä mikään - asia kun tällä hetkellä yksinkertaisesti vaan on niin. Mä käyn mielessäni jatkuvasti syviä pohdiskeluja siitä, että mihin mä todella haluan lukion jälkeen. Mikä ammatti mua kiinnostais tulevaisuuden kannalta? Onko yliopisto mulle se oikea paikka vai sittenkin ammattikorkeakoulu? Entä onko mun valitsemat kirjotusaineet oikeesti niitä, jotka mun todella kannattaa kirjottaa? Täytän 18 vuotta alle puolen vuoden päästä. Tuntuu etten jollain tapaa oo vielä tajunnut koko asiaa. Oon pian täysikänen ja vastuu ja velvollisuudet kasvavat entisestään. Mun pitäisi jo pikkuhiljaa tietää mitä mä haluan mun tulevaisuudelta ja elämältä ylipäätään. Ei ehkä vielä niin tarkasti, mutta olla ainakin jo hyvillä mielin aloittamassa matkaa kohti jotakin tiettyä suuntaa ja määränpäätä. Välivuotta yritän vältellä viimeiseen asti, sen oon jo tässä vaiheessa päättänyt. Tuntuu vain turhauttavalta, kun opinto-ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujenkaan jälkeen mulla ei tunnu olevan pienintäkään hajua siitä, että mitä ja kuka mä haluan todella olla. Tunnen olevani vielä niin pikkunen tekemään tällaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat luultavasti melko radikaalisti mun loppuelämään... Jollain tapaa vielä niin tietämätön tästä kaikesta, joka tulee olemaan mulle ajankohtaista jo muutamien vuosien kuluttua. Mutta toisaalta... Niinhän mä olen. Mä oon just semmonen.
Asiaa ei auta yhtään se, että viikot ja kuukaudet hujahtavat nykyään ohi ihan ennätysajassa. Laskeskelin tässä juuri, että enää tasan viisi kuukautta mun ensimmäisiin kirjoituksiin... Tää on niin outoa. Tuntuu, että justhan mä vasta tulin lukioon ja nyt oon jo miettimässä vaihtoehtoja jostain vieläkin suuremmasta. Tää epätietoisuus ja tyhjyys näiden asioiden kanssa stressaa mun mieltä vaikka yritän sulkea ne aina silloin tällöin pois. Voi kun joku vaan vois taikoo mun pään täyteen erilaisia tulevaisuuden haaveita ja ammatteja, jotka mua todella kiinnostais. Kunpa sais sen lapsuuden innostuksen takaisin niitä monia ammatteja kohtaan... Kunpa mä vaan voisin edelleen sanoa, että mä todella haluan terveydenhoitajaksi. Tai poliisiksi... Tai olla edes yhden ammatin kanssa yhtä tosissaan kuin mitä olin lapsena. Se vaan tuntuu tällä hetkellä olevan jollain tapaa ihan liian mahdotonta.


Onko siellä ruudun toisella puolella muita raasuja, jotka ovat mun kanssa samassa tilanteessa tän asian kanssa? Päät täynnä turhautumisen tunnetta ja epätietoisuutta tulevasta. Nyt saa avautua ja keskustella tästä aiheesta täysin avoimesti (joka tällä hetkellä on jopa ihan suotavaa).



Kuvat We<3it

62 kommenttia:

  1. mä olen lukion ekalla enkä todellakaa tiedä mikskä haluisin tulla! Tsemii sulle valintoihi tulevaisuudelle <3 vaikka laitoitkin ettei vaihtovuosi olis se mielekkäin juttu, nii mitä jos lähtisit vaikka au pairiks? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Välivuosi.

      Kiitos sulle! Oon kuitenkin sen tyyppinen ihminen, etten tykkää yhtään ajatuksesta lähteä au pairiks minnekään tai varsinkaan vuodeksi vaihtoon. :-(

      Poista
  2. Itse oon vasta lukion ykkösellä, mut tääki vuosi on kohta lopuillaan eli tää lukion eka vuosi meni ihan tajuttoman nopeesti. Itse pähkäilen just samojen aiheiden kanssa, mitä haluan opiskella lukion jälkeen ja entäpä mitä aineita ois järkevä kirjottaa.
    Tähän loppuun vielä yksi keino, joka saattaa auttaa jatko-opiskelupaikkaa miettiessä. Kannattaa vaikka tehdä ihan lista niistä ammateista, joita et ainakaan halua lähteä opiskelemaan ja laittaa paperille ylös myös edes jonkin näköisiä varteen otettavia vaihtoehtoja tulevaisuutta silmällä pitäen :)
    Tsemppiä sulle sekä tän jatko-opiskelupaikan miettimisen kans että kirjotusten kans! :)
    Kyllä sä jotain vielä keksit, oot ihan mahtava persoona!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, sulla on onneksi vielä vuosi enemmän pähkäilyaikaa kuin mulla! Mulla on onneks tiedossa jo iso osa semmoisista ammateista, jotka oon sulkenut pois täysin. Niiden varteen otettavien vaihtoehtojen kasaan kokoominen tuntuukin sitten siltä haastavimmalta osuudelta. Toivotaan, että kekkaan mahdollisimman pian jotakin. Kiitos sulle ihanasta tsemppi-viestistä. <3

      Poista
  3. Joo Vilma ihan samassa jamassa ollaan :S

    http://julias-daily.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, meitä on varmaan melkoinen määrä. :-(

      Poista
  4. Ite oon kans lukion tokalla ja pikkuhiljaa oon päässy käsitykseen miksi haluan(?) ''isona''. Oon päättäny mennä opiskelemaan lastenhoitoalaa niistä monista vaihtoehdoista mitä mulla on. Ja parin vuoden päästä oon aatellu opiskella toiseen ammattiin ehkä eläimiin kohdistuvaa ammattia tai sisustussuunnittelua, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee. :D Mua vaa pelottaa se, että oonko oikeesti menossa opiskelee ammattia, joka mua oikeesti kiinnostaa vai onko valintani vaan sellane ''pakko valita joku''.
    Sulle vinkkinä, että jos et keksi itelles tulevaisuuden ammttia, niin voithan mennä opiskelemaan avoimeen yliopistoon vain joitakin kursseja jotka sua kiinnostaa tai mennä yliopiston/amk sijaan ammattikouluun :) Älä huoli, kyllä sä vielä jotain keksit!:) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sulla on tollee suurinpiirtein selvillä sun suunnitelmat. :-) Kiitos tsemppauksesta! Enköhän mä tosiaan jotain keksi, toivotaan ainakin.

      Poista
  5. Mie muistan hyvin sen ajan, ku stressasin samasta asiasta. Pientä vihiä oli kyllä siitä, että haluaisin tehdä töitä lasten kanssa, mutta tulevaisuus stressasi ja hirvitti silti. Mutta ihan totta, nää asiat järjestyy aina! Ihan varmasti tuut löytämään sen sulle sopivan jutun tavalla tai toisella. Yritä vaan luottaa siihen ja elää hetki kerrallaan :) Ja hei, mitkään päätökset, joita tuut tekemään, ei oo välttämättä lopullisia. Jos vaikka päätyisitkin väärälle alalle, niin aina on mahdollisuus opiskella sitten jotain muuta! Koskaan ei voi tietää mikä on itselle se paras juttu ennen kuin kokeilee. Ohhoh.. tulipa kilometri postaus. Mutta sen vaan halusin sanoa, että tsemppiä sulle ja kaikki järjestyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-)

      Tottahan se on, että monet ihmiset saattavat myöhemmin huomata, ettei se oma opiskelupaikka olekaan enää se kiinnostavin, vaan mielessä on jotain ihan muuta. Kaiken ei tosiaan onneks tarvitse olla lopullista.

      En kuitenkaan halua "hukata aikaaa" sellaisen opiskeluun, jota mä opiskelen "vaan ku on pakko". :-|

      Poista
  6. Mä taas oon vasta 8 luokalla mutta ei siihen kauaa oo kun pitäs miettii mihin kouluun menee. En ole menossa lukioon joten ammattikoulu tai kauppakoulu oottaa mua muttei mulla o mitään hajuu minkälaiseen ammattiin haluisin. Yhdessä vaiheessa yks ammatti oli mielessä mut en olekkaan niin varma siitä sittenkään..:'( mulla on tooosi vähän aikaa enää miettiä..mutta tsemppiä sulle! Varmasti keksit jonkun hyvän ammatin tai seuraavan opiskelu paikan!:-)

    VastaaPoista
  7. mä valmistun nyt keväällä lukiost, enkä tiiä vielkää mihi ammattii haluisin:D kyl mä pariin paikkaa hain mut taitaa se välivuosi olla edessä.. en vaa haluis mennä opiskelee jotain koska "on pakko", olis kuitenki kiva jos ala kiinnostais

    mut nyt on ainaki aikaa miettii mitä haluis tehä ja sain onneks töitäki:)

    tsemppii vilma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii no toi on ihan totta. Jos välivuoden pitäis ni ois kyllä hyvä tosiaan käydä edes töissä. Hyvä, että sä oot niitä saanut! :-)

      Poista
  8. eijeijei älkää noin varhasessa vaiheessa stressatko tätä asiaa :-D mä olen lukion jo käynyt ja kyllä se vasta siinä pari viikkoa ennen hakuja iski että ahaa, tonne mä haluan enkä kertaakaan oo päätöstäni katunut. sulla on kuitenkin vielä about vuos aikaa miettiä! muutenki väkisin miettimällä ei saa mitään aikaan, kyllä se mieli ihan itestään selkenee ajan kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah. Mun ongelma täs on just se, että nyt lukion kakkosella opon tunneilla tätä aihetta käydään niin paljon. Vatvotaan edes takas. Toisaalta niin monet tuntuvat tietävän jo minme haluavat. Sitte oon ite siellä ihan pää tyhjänä. En oo saanu niistä opon tunneista paljoakaan irti. :-/

      Mutta tosiaan, enköhän mä tässä piakkoin saa jotain ideoita mieleeni.

      Poista
  9. no yhyy, sulla on vielä vuos aikaa miettiä. täysi-ikäistymisessä ei ole mitään ihmeellistä, luulet vain. ei se vastuu yhdessä yössä tuu. mä valmistun nyt lukiosta keväällä, hain randomisti paikkoihin koska aion pitää välivuoden. en ota stressiä koska asioilla on tapana järjestyä.
    ja kirjoituksia ei kannata stressata, ellet sitten haluu jonnekin missä niillä yo-arvosanoilla olis paljoa painoarvoa, harvoissa paikoissa on. mun isosiskoki sano mulle, että ainoo hetki millon niillä arvosanoilla on väliä on sun yo-juhlat.
    mä alotin reaaliin lukemisen viime syksynä n. 2 viikkoo aikasemmin jos sitäkään ja sain L. kevään yo-kirjotuksiin en lukenu yhtään koska ei ollu motivaatiota/ei kiinnostanu ottaa stressiä ja alustavien mukaan tulossa LEMB-rivi (äikkä 3p L:stä nyyh). ja toi B on ruotsi jonka kirjotin vaan siksi etten osaa matikkaa paremmin. yhyy b, ei edes hetkauttanut! :D

    all in all: ÄLÄ STRESSAA!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja taas.. Pistää ärsyttämään tälläset vajaat kommentit. Ihan oikeesti valoja tauluun antaa toisten stressata kirjotuksista.Eipä se nyt mikään turha aihe oo stressata. Kaikki kun ei vaan omaa niin ylivertasen hyvää lukupäätä että pääsis lukematta läpi tai että kirjottais hyvät paperit.Muutenki pisti silmään toi että yo-arvosanoilla ei olis mitään väliä? Joo o kuule jos näin on ni mikäköhän järki sitte on pitää yo-kirjotukset :D Hienoa silti jos sinä oot hakenu random paikkoihin opiskelemaan ja kirjottanu hyvin lukematta. Ja en nyt tiedä tarkotit kommentillas varmaan ihan hyvää. Pistää vaaan ärsyttämään tollanen asenne että voi kun se lukio on niin ja niin helppoa ym ym kun ei se nyt vaan ole kaikille. T. joku jolla on oppimisvaikeuksia.

      Poista
    2. Oon tämän jälkimmäisen anon kanssa samaa mieltä siitä, että ei ole itsestäänselvyys, että jokainen pärjäisi kirjoituksissa hyvin vähällä lukemisella. Mä oon asettanu itselleni myös sen verran korkeat tavoitteet, että jännään nyt hirveesti sitä, että miten kannattaa lukee yms. Hienoa kuitenkin, että sä selvisit vähällä kirjoituksissa. :-)

      Poista
    3. Tää ensimmäinen ano nyt kirjotti vähä väärään sävyyn oman viestinsä, mutta kyllä mä siitä sen pointin tajusin. Siis Vilma jos sulla on tavotteet esim. YO-kokeiden arvosanojen suhteen niin go for it! Mut älä missään nimessä ota liikaa stressiä niistä YO-kokeista. Loppujenlopuks ne pääsee läpi lukemattakin (itse olen ka. 7 oppilas ja kirjoitin lukematta B:tä ja M:ää) jos ihan oikeesti tuntuu, että ei jaksa. Aina kannattaa tietysti tähdätä parhaaseen! :) Eikä niillä YO-koe arvosanoilla oo kaikkiin aloihin niin suurta merkitystä, että ihan hyvät mahikset on vaikkei puhasta L:n riviä kirjoittaskaa :) Itse haen yhteisöpedagokiksi nuoriso alalle ja siellä merkkaa kaikista eniten valintakoe ei niinkään kirjoitusten arvosanat :) Nii ja tosiaan ton jatko-opintoasian kannalta ei hirveesti vielä kannata stressata vaikka opossa siitä puhutaankin :) Opo yrittää vaan saada teidät nyt kiinnostuneeks siitä ammatinetsinnästä, ei suinkaan pakota teitä omaamaan jo valmiin jatko-opintosuunnitelman :) Sä voit käydä eri yliopistojen ja ammattikorkeitten sivuilla tutustumassa vapaa-ajallas eri aloihin tai tehä niinku minä teen, että mietit jokapäiväsessä elämäntilanteessa kaikkien ihmisten ammatteja ammattina :) Esim. itse katsoin adoptio-ohjelmaa telkkarista ja rupesin miettimään, että adoptiovirkailiakin on yksi ammatti muiden joukossa :) Siis ihan vaan pysähdyt aina jossain elämänvaiheessa miettimään mitä ammatteja näet ympärilläsi ja sieltä saattaa napata joku ;)

      Poista
  10. Mulla valkeni tulevaisuuden suunnitelmat vasta pari kuukautta ennen hakuja. Luulen että olin vielä epätoivosempi ku sinä pääni sisällä kun piti pohtia että mitä haluan. Uskon että sullekkin kyllä valkeenee asiat, ohan täs vielä reilusti aikaa!

    VastaaPoista
  11. Sulla on vielä vuosi aikaa miettiä ja tosiaan, kyllä ne ajatukset siinä vuoden aikana selviytyy :) ja voithan aina kirjoittaa vaikka blogimerkinnän eri vaihtoehdoista jospa se vaikka auttaisi pistämään ajatuksia järjestykseen :) ja jos jostain syystä sen välivuoden joutuisitkin/päätyisitkin pitämään niin voithan sen aikana esim. Tehdä töitä niin saat rahaa tulevaisuutta varten tai käydä juuri avoimen yliopiston kursseja :) mutta tsempit sulle lukion vikalle vuodelle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Onhan niitä vaihtoehtoja. Kiitos sulle! :-)

      Poista
  12. Turhaan huolehdit vielä, tiedän että se on klisee ja tuntuu ärsyttävältä kuulla mutta niin se on :) Moni ei vielä kirjoitusten jälkeenkään tiedä minne suunnata!
    Voin sanoa, että ajan kanssa myös ajatukset kypsyvät. Voit esim. kirjoituksiin lukiessasi yhtäkkiä huomata että jokin kiinnostaakin muita aineita enemmän. Ja vaikka et huomaisikaan, niin kyllä fakta on että aika tekee tehtävänsä- abina ollessa ajatukset kypsyy ja tuleviin muutoksiin osaa valmistautua henkisesti.

    Keskity nyt siis nauttimaan vielä lukioelämästä, tsemppaa täysillä kirjoituksiin ja mieti sitten tulevaa. Mikään ei ole lopullista ja joskus sen oman paikkansa löytää vasta yrityksen ja erehdyksen tai sattuman kautta- kuten allekirjoittaneella kävi... :) Abivuosi on rankkaa mutta palkitsevaa aikaa, tsemiä jo etukäteen! Vaikutat tosi fiksulta nuorelta naiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirveen paljon sulle! Tää kommentti oli tosi tsemppaava ja piristi mieltä. <3

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiva! :-) Välillä vähän tämmösiä pohdintoja ja syvällisempää kirjoittelua...

      Poista
  14. Saan lakin tässä keväällä enkä itsekkään ole vielä yhtään varma haluanko oikeasti opiskella aloja joihin hain.... siinä kolmannen vuoden alussa iski paniikki kun tajus ettei oikeesti tiedä mitä tekis " isona " :D opinto-ohjaaja yritti auttaa mutta ei siitä mitään tullut, sitten ku en enää stressannut siitä asiasta niin kiinnostava ammatti vain tupsahti eteeni. Nyt olen ajatellut mitkä aineet kiinnostivat lukiossa jotka luultavasti kiinnostavat vielä tulevaisuudessa ja sen pohjalta tehnyt päätöksiä :) ei siis kannata stressata tulevaisuudesta ollenkaan! Ja ehkä välivuosi olisi hyvä kun saisi mietittyä asioita ja ehkä tehtyä töitä. Tsemppiä ekoihin kirjoituksiin ja toiseen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut hienoa, että oot saanut päätöksiä tehtyä! Toivotaan, että mulle kävisi samallalailla kuin sulle. ;-)

      Poista
  15. Et todellakaan oo ainoa, ketä stressaa noi asiat. Ite oon valmistumassa nyt keväällä amiksesta. Oon täysin varma, etten oo menossa opiskelemaan lisää ja tavoitteena olis työllistyä. Hakemisesta huolimatta mitään töitä en oo saanu ja näyttää siltä, että edessä on työttömyys. Tohon liittyen pelkään sitä, että miten mä saan kelan kanssa tapella noista kaikista tuista :D pahimmassa tapauksessa en saa paljoa mitään poikaystävän tulojen takia. Toivotaan kuitenkin, että saan elämiskelpoiset tuoet tai työpaikan :D tsemppiä sulle myös, kyllä asiat varmaan rupee pikkuhiljaa hahmottumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, tsemppiä hirveesti sinnekin! Toivottavasti asiat järjestyisivät. :-S

      Poista
    2. Työttömyystukeen ei ole puolison tulot vaikuttanu viime vuoden alusta lähtien. Asumistukeen kyllä vaikuttaa, mutta työttömyystuen saa, vaikka poikaystävä tienais mitä.

      Poista
  16. Oon tän kevään abi ja käyn päässäni samoja ajatuksia kuin mitä sulla nyt on. Ei mullakaan ole mitään tietoa siitä, mitä haluan sitten "isona" olla ja yhteishaussakin hain vaan yhteen opiskelupaikkaan, koska mulla ei yksinkertasesti ollu enempää vaihtoehtoja, jotka olis kiinnostanu sen vertaa, että olisin niihin halunnu hakea. En tiiä, onko tääkään mulle se oikea paikka, mutta jostainhan se varmaan on lähdettävä kokeilemaan, että selviää.

    Oon sellanen ihminen, joka stressaa ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Mä en halua pelotella mitenkään, mutta ainakin mulle lukion vika vuosi oli tosi stressaava. Kun syksyn kirjotuksista oli selvitty, piti miettiä jo kevään kirjotuksia ja vaivata päätä myös tulevaisuuden suunnitelmilla. Jälkiviisaana voi kuitenkin todeta, ettei kirjotuksista olis kannattanu ottaa niin suurta päänvaivaa itelleen, koska loppujen lopuks mä kirjotin hyvin tosi vähällä lukemisella. Se työ on kuitenkin tehty jo aiemmin ja mulle kirjotuksiin lukeminen oli kuitenkin melko lailla vaan kertaamista. Ja uskoisin, että säkin selviät kertaamisella, kun sanoit itekin olevas ihan hyvä koulussa. :)

    Nyt kun lukio sitten on takana, mikä on vähän haikeetakin, pitäis ruveta ajattelemaan ens syksyä. Ja tällä hetkellä mä en nää siellä mitään. Toisaalta on tavallaan virkistävääkin, kun ei oo niin tarkkoja suunnitelmia. Mä oon kuitenkin tähän asti tienny aina, mitä tapahtuu seuraavaks, joten tuohan se vaihtelua ja jollakin tavalla jopa vapauden tunteen, kun yhtäkkiä ei olekaan varmoja suunnitelmia. Välillä iskee toki ahdistus, koska mä inhoon tietämättömyyttä. Kaiken lisäks yhteiskuntakin oottaa tiettyjä asioita; ensin hankitaan koulutus ja sitten työ, siinä ohessa perhekin pitäisi perustaa. Kaikki tää luo paineita sille, että pitäis tietää, mitä elämältä haluaa. Mut en mä tiedä, eikä tiedä moni muukaan. Onneks nykyään on niin hyvät mahdollisuudet opiskella itselleen uus ammatti, että mä oon todennu, ettei ehkä kannata stressata liikaa. Mä en kuitenkaan näe, että aika menis ikinä opiskellessa hukkaan, koska varmasti opiskelemisesta hyötyy aina. Jos ei muuten niin kehittääpähän toivottavasti edes aivoja. :D Ei siis ehkä kannata stressata sitä, että valitsisi ensimmäisellä kerralla väärin. Ennemmin huomaa tehneensä virhevalinnan kuin uskottelee itselleen, että kyllä tää on mulle se oikea.

    Musta on jotenkin ihan hullua, että pitäis näin nuorena kyetä päättämään, mitä haluaa tehä aikuisena elääkseen. Enhän mä edes tiedä kaikkia vaihtoehtoja, jotka on olemassa. Mut oon sitä mieltä, että jostain tää itsensä ja omien unelmiensa etsiminen ja toteuttaminen on aloitettava. Sit pitää vaan toivoa, että pysyy itselleen rehellisenä ja uskaltaa muuttaa asioita, jotka ei tee onnelliseks. Olipa se sitten koulutus, ihmissuhde, työpaikka tai vaikka asuinpaikkakunta.

    Tsemppiä sulle kevääseen ja ensi vuoden koitoksiin! :) Äläkä stressaa liikaa, koska niin kuin moni täällä jo onkin viisaasti todennu, kyllä ne asiat usein järjestyy kuin itsestään. :)

    laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että toit näin avoimesti esille omia kokemuksiasi ja pohdintojasi. Sai mutkin miettimään asioita vähän uudelleen. Kiitos siis ihanasta kommentista! <3 :-)

      Poista
  17. Mä en hakenut lukion jälkeen yhtään mihinkään, pää löi niin tyhjää. Päätin sitten hakea töihin ja ajattelin että mietin vaihtoehtoja ihan rauhassa pari vuotta. Noh, siellä töissä hujahtikin 5 vuotta, mutta kävi onneksi niin kivasti että työpaikka itse ehdotti mun oppisopimuskoulutusta. Valmistuin lopulta merkonomiksi ja sain sen jälkeen vähän paremman työn :) En tiedä meinaanko myöhemmin kouluttautua lisää, mutta ainakin oppisopimusta voin suositella!

    VastaaPoista
  18. Oli jotenkin tutun kuuloista pohdiskelua tuo sun teksti. Oon itekki just lukion 2. vuosiluokalla ja pää on täynnä ristiriitaisia ja sekavia ajatuksia. Täytin vähän aikaa sitten 18 ja koin et mun täytyyottaa nyt kaikki velvollisuus ja vastuu elämästä, mut ei se oikeesti nii mee.. 18 on vaa numero! Siihen aikuisuuteen kasvetaan, pikkuhiljaa. Ei sulta ovi vielä olettaa et pystyisit tekee jotain tosi isoja päätökaiä vaikka olisitkin jo täysikänen.
    Tiedän ton tunteen tulevaa ammattia ajatellen. Oon kehitellyt itselleni lähinnä varavaihtoehdon, jota ''tavoittelen'', koska tiedän että se oikea on oven takana, mutta se ovi on lukossa ja mun pitäis löytää avain.
    Sitten mulla on sellainenkin pulma että jättääkö tää jakso väliin ja lähteä kanadaa 4kk ja tehdä sitten lukio 3,5 vuoteen..
    Tuntuu että elämä on yhtä kysymys merkkiä.....????????????

    No onneksi on muitakin, joilta saa tukea näihin kysymyksiin ja pohdiskeluihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeessa! Ei 18-vuotta ole kuin se numero, teen siitä itse mielessäni jollain tapaa liian "ison" jutun.
      Toivottavasti säkin saat mahdollisimman pian selvyyden siihen, mitä haluat ja milloin haluat! Kiva kuulla samassa tilanteessa olevien kommentteja tästä aiheesta. Jollain tapaa rauhoittaa mieltä ja saa mut todella tajuumaan sen, etten ole yksin tämän asian kanssa. :-)

      Poista
  19. Kokemuksesta voin sanoa, ettei välivuosi ole kiva. Toki se on varmaan kiva jos saa vain töitä. Minä en saanut, ja alkoi arki olemaan todella puuduttavaa...pikkuhommia tuli tehtyä, mutta kunnon työpaikkaa en siis saanut.
    Mäkin olin pyöritelly ties mitä ammatteja mielessä lukion kakkoselta lähtien ja kun abivuosi läheni loppua, niin ei siitä päätöksestä tullut yhtään mitään! Nyt tein keväällä haun kouluihin ja koko ajan takaraivossa on se tuntu, et mitä jos tää ei olekaan yhtään mun juttu. No, se jää vaan nähtäväks, jos siis edes pääsen minnekään. Musta tuntuu, et siihen ammattiin vaan jotenkin ajautuu, ei siitä kannata liikoja stressata. Katselet nyt ihan kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, sellaisetkin jotka tuntuu susta ihan tyhmiltä. Mä löysin sillä tavalla monta mielenkiintosta alaa. Kannattaa vaikka opintoluotsin sivuja tsekkailla ja kattella sieltä niitä vaihtiksia. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä oikeessa! Toivottavasti pääsisit opiskelemaan jonnekin hakemiisi paikkoihin. Tsemppiä! :-)

      Poista

  20. Ymmärrän sun huolesi tulevaisuuden suhteen, kun paineita tulee paljon niin koulusta, mediasta kuin lähipiiristäkin. Jatkuvasti saa lukea uutisista kuinka työntekijöitä irtisanotaan ja korkeakouluhin pääsy vaikeutuu vuosi vuodelta.
    Kuitenkaan se, että täyttää pian 18 ei tarkoita että pitäisi heti tietää, mitä lähtee opiskelemaan - 18-vuotias on ainoastaan täysi-ikäinen, ei vielä aikuinen. Ei sun tarvi vielä silloin handlata kaikkia aikuisten asioita, ne oppii pikku hiljaa. Sitä paitsi oon saanut susta todella fiksun ja asiallisen kuvan, pärjäät ihan varmasti! Kun itse täytin 18, ei mun elämässä muuttunut mikään muu kuin se, että pääsin baariin ja sain ostaa itse juomani. :D
    Haluan vaan sanoa, että ole avoin kaikille vaihtoehdoille. Kuten täällä joku sanoikin, niin ei unelma-ammattiin välttämättä päädy ensiyrityksellä vaan joskus vasta monen mutkan kautta, ja se on ihan ok! Yksi hyvä keino pohtia tulevia ammatteja on kysellä tutuilta sukulaisilta yms. heidän ammateistaan vaikka ei vielä tiedä mikä itseään kiinnostaisi. He osaavat kertoa realistisemmin ammatistaan kuin korkeakoulujen mainokset.
    Mä itse keksin vasta just ennen 20-vuotissynttäreitäni, että mitä lähden opiskelemaan. Sulla ei oo mikään kiire, tällä hetkellä nuo asiat vain mietityttävät kovasti koska niitä toitotetaan joka suunnasta.
    Kaikkea hyvää sulle, asiat järjestyy aivan varmasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta viestistä! Tää rauhotti todella. Ehkä mä nyt otan ihan iisisti vaan. :-D
      Saattaahan käydä niin, että yhtäkkiä mun mieleen tupsahtaa joku kiinnostava ammatti ja sen kautta opiskelupaikka, jonne haluaisin lähteä hakemaan. Tästä väkisin pähkäilystä ei tosiaan taida tulla mitään - korkeintaan harmaita hiuksia!

      Poista
  21. sulla on täydelliset hiukset!<33 onko toi sun oma väri vai onko värjätyt?:) ja tzemppii! kyllä sä vielä löydät polkus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ei oo oma väri. Värjäsin viimeks viime vuoden elokuussa, jolloin vaalensin hiuksiani vaaleilla raidoilla. :-)

      Poista
  22. Miulla on se ongelma, että keskiarvo ei oo niin hyvä kun voisi lukiossa ja vaan pari asiaa kiinnostaa. Ja tietysti valitsin sen vaikeimman: psykologian. Jännittää ja pelottaa tässä vaiheessa kakkos vuotta että jos en pääse tai pärjää, niin mitäs sitten? Kun ei oikein mikään muu innosta niin paljon ja en oo kaikessa hyvä... Et ole tosiaan yksin tulevaisuusstressin kanssa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi... Tsemppiä hirveesti sinnekin! Toivottavasti asiat selkenis sielläkin päin piakkoin ja pääsisit opiskelemaan vaikka just sitä psykologiaa, joka sua ainakin tällä hetkellä kiinnostaa! :-)

      Poista
  23. Noi sun tuntemukset kuulostaa niiiiin tutulta ja sun ikäsenä ajattelin ite samalla tavalla ja itseasiassa vieläkin aika usein. Kirjotin lukiosta viime keväänä ja en tiennyt ollenkaan mitä haluan opiskella. Hain sitten ammattikorkeaan yhdelle alalle, pääsin sisälle ja siellä nyt oon opiskellut tän vuoden, vaikka en tiedäkkään onko se se mun ala. Täytän nyt siis jo 20 ja en vieläkään tiedä, miksi haluan isona, enkä vieläkään myöskään tunne olevani aikuinen. :D Kuitenkin nyt tajuan, ettei tässä elämässä tavallaan ole mihinkään kiire ja vaikka tää ei ois mun lopullinen ala, voin kuitenkin hyötyä tästäkin. :) Kun täytin 18, ei minun elämässä juurikaan muuttunut mikään muu kuin se, että pääsin baariin, joten ei kannata siitä tulevasta vastuusta ainakaan huolestua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ihan oikee asenne! Kumpa mäkin voisin nyt vähän relata ja aatella, ettei sen ensimmäisen opiskelualan tarvitse olla se viimeinen (ja harvoilla onkaan). :-)

      Poista
  24. toi oli kun suoraan mun päästä, vaikka ite oonkin vasta ekalla. tuntuu että opo ja kaikki puhuu vaan kokoajan jatko-opiskelusta ja mä mietin vaan, että hei mähän tulin lukioon saadakseni lisäaikaa miettiä, mitä sille tapahtu? pelottaa niin paljon että valitsen jotain väärin ja joudun loppuelämäni käymään vaan kouluja ja kokeilemalla vasta löytään sen oman juttuni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin! Sulla on onneksi vielä reippaasti aikaa mietiskellä. :-)

      Poista
  25. Voi että!! Tää teksti oli kyllä ihan kun mun ajatuksista. Tällä hetkellä oon suunnilleen saman ikäinen kun sä, ja en tiedä enää yhtään mihin haluaisin opiskelemaan :/ Opo yrittää tyrkyttää eri vaihtoehtoja, tai no, ei se sitä kyllä oikeestaan tee, vaan kyselee vaan mikä kiinnostaa. Eihän sille kehtaa vastata "No, eipä oikeestaan mikään" Vaan on pakko vaan yrittää keksiä jotain joka edes vähän voisi kiinnostaa.
    Tässäpä sitä siis ollaan, ens syksynä alkaa kirjoitukset ja silloin pitäisi jo tietää mihin sitä haluaa opiskelemaan. Mutta Mä en vain tiedä... koen itseni vielä jotenkin "lapseksi" (:D en siis miksikään pennuksi) vaan en vain osaa tehdä suuria ratkaisuja ja päättää koko "loppuelämästäni" Perhe asettaa myös kamalan paljon paineita, sillä he eivät usko minun pääsevän minnekkään opiskelemaan. Kaikista kamalinta on se, että kun mulla oli jo selvät sävelet lähteä opiskelemaan psykologiaa ja soiologiaa, niin eihän se mua tällä hetkellä yhtään enää kiinnosta. No mutta, jospa se tässä nyt vähän selkeytyis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivotaan, että selkiytyy! Eikä kannata oikeesti kuunnella tommosia "Tuskin pääset minnekään opiskelemaan" -tokasuja. Harmi, että sun perhe on tollasella linjalla, heidän kun pitäis just tukea sua eri vaihtoehdoissa ja auttaa sen verran, minkä osaavat. Tsempit sullekin, toivotaan, että me molemmat saatais asioita pikasesti selkeemmiksi! :-)

      Poista
  26. Täällä olen! Sun "soulmate", koska itsellä aivan sama tilanne kuin sulla. Olen lukion kakkosella, eikä minkään näköstä käsitystä mitä haluan tehdä ja mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. AMK:hon meneminen tuntuu "väärältä", koska en tiedä mitä alaa menisin sinne opiskelemaan, kun mikään ei niinkään tunnu ns. kiinnostavan tai olevan lähellä omaa mieltymystä. Yliopisto tuntuu yhtä vaikealta valinnalta, sillä lukio on ollut niin "rankkaa" minulle, että vähempi lukeminen voisi olla ihan mukavaa vaihtelua ja vaikka lukiossa olenkin, niin en siitä lukemisesta oikeen välitä. Tulevaisuus huolettaa siis täälläkin. Samaten kirjoitukset, jotka myös mainitsit. Kohta on ilmoittautuminen syksyn "urakkaan" ja ajatuskin siitä ahdistaa! Miten tulen selviämään siitä stressistä ja paineesta ja ajatuksesta, että mitä jos epäonnistun tai jokin muu menee pieleen? Kaikki tämä seuraavan parin vuoden voisin helposti skipata yli ja katsoa mihin olenkaan päätynyt :D "Ihanaa" kuulla, etten ole yksin tämän asian kanssa, vaan että muut ovat samassa veneessä tilanteen kanssa.

    Onnea sinulle loppu lukukauteen, abivuoteen ja ylipäätänsä näihin kirjoituksiin!! Uskon epätoivoisuudesta huolimatta, että kuitenkin molemmat löydämme jonkun mieleisen paikan jossain vaiheessa:)
    Olet mahtava! kiitos.

    VastaaPoista
  27. Voi että, jospa sun ajatukset vielä selviäis ennen hakuja! Onneksi on vielä aikaa! Suosittelen kyllä vähän pyörii netissä testaamassa vaikkapa ammatinvalinta -testin kautta, et mikä sulle sopis ja siellä on kyllä tosi pitkä lista kaikista ammateista ja tarkat kuvaukset niistä, ehkä se helpottais? :) Kiitos tästä postauksesta, sillä sait tähän ykkösluokkalaiseen opiskelumotivaatioo, kun aloin miettii, et en tuu pääsee mihinkää kouluun, jos mun arvosanat jatkuu tähän malliin.. Onneks on aikaa parantaa!

    VastaaPoista
  28. Muista, että vaikka nyt teetkin jonkun valinnan, voit myöhemmin valita uudelleen. Mitä nyt päätät, ei määrittele loppuelämääsi. Tuntematon tulevaisuus luonnollisesti stressaa, mutta koita nauttia tästä hetkestä, jolloin aikaa vielä on ja olet nuori ja koko elämä ja kaikki vaihtoehdot edessä. :) Itse olen kolmekymppinen ja haen nyt yliopistoon opiskelemaan. Lukion jälkeen menin ammattikorkeaan, tein töitä opintojen jälkeen ja sitten päätin että on aika vaihtaa suuntaa. Ja kuka tietää, ehkä tämä uusi tutkinto ei ole viimeiseni, voihan sitä opiskella itselleen uuden ammatin vaikka kuinka usein! Tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
  29. tää voi kuulostaa tosi hassult ku te kaikki puhutte lukiosta, mut mua ahistaa se, kun päälle vuoden päästä mun peruskoulu on ohi, kaikki kaverit lähtee eripuolille suomee, eikä oo todellakaan hajua minne mä haluun! lukio ois tällä hetkellä se minne haluisin, mut en yhtään tiiä ees minne menisin! ahistiko sua, ku sä olit lopettamassa peruskoulua? ja ootsä jossain peruslukiossa vai jossai painotetussa? mua lisäksi ahistaa, et mun on vähän pakko muuttaa pois kotoa, jos haluun hyvään lukioon, koska asun n 5000 asukkaan 'kaupungissa' enkä todellakaan haluis jäädä tänne, vaik alppilukio ois vieressä :dd en mä vaa yhtää tiiä! :(

    VastaaPoista
  30. Voi Vilma! Ei varmaan yhtään lohduta mutta älä ota tosta stressiä :) Muistan kun olin ite tossa samassa tilanteessa vuos sitten - päätin pitää sen välivuoden ja tehdä töitä ja uknow. Onneks mun välivuosi meni penkin alle koska laitoin peperit yhteen kouluun ihan vaan kokeilun vuoks, en mä ajatellu mitää sen kummallisempaa siinä vaiheessa. Nyt kuitenkin jo vuos sitä takana ja valmistun siis ammattiin nyt toukokuussa (Opiskelen siis Kansanopistossa, Helsingissä).
    Kun syksyllä alotin opiskelun, mietin että joo katotaan mitä tästä tulee ja pidetään se välivuos sitten vuoden kuluttua. En sitä nyt vieläkään lähde viettämään koska kuitenkin kiinnostuin Terveydenhoitoalasta niin paljon nyt viimeisen kuluneen vuoden aikana, että minulla on ensi vuodeksi jo opiskelupaikka varattuna :) Ja ala tosiaan on terveydenhoito, mutta ensi keväänä ajattelin hakea kondiittoriksi. Mä oon vielä nuori, sä oot vielä nuori. Sulla on aika kokeilla vielä vaikka mitä! Voit hakea AMK:hon vaikka mihin, lukea pääsekokeisiin ja jatkaan niihin kokeisiin lukemista mikä kiinnostaa EDES VÄHÄN. Voit käydä koulussa joko ensimmäisen vuoden vaan katsomassa onko tää se sun juttu, koska mikäänhän ei sua pakota jatkamaan opiskelua siellä josset innostunut alasta :) Tai voit hankkia jonkin tutkinnon nyt, tehdä sitä työtä muutaman vuoden ja kouluttautua uudestaan jos olet siinä vaiheessa löytänyt sen mikä sinua kiinnostaa. Sitä paitsi, mitä laajempi koulutustausta on, sitä parempi :)

    Eli, mun vinkki tässä on että hae jokapaikkaan mikä kiinnostaa edes vähän, karsi ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun alat valmistua pääsykokeisin, kun pääset sisään, tunnustele miltä opiskelu tuntuu, jatka opiskelua tai hae uudestaan jonnekkin kouluun :) Kotiin ei kannata jäädä, koska kynnys kouluun hakemiseen kasvaa vuosi vuodelta. Onneksi en itse pitänyt välivuotta vaan lähdin rohkeasti koputtamaan kepillä jäätä - enkä kadu ollenkaan! Voithan säkin käydä 1-2 vuoden ''välivuoskoulun'' kirjoitusten jälkeen, esimerkiksi kansanopistoissa, ammattikouluissa (yo-pohjasina tutkinnut 2 vuotta). Jos sua edes hieman kiinnostaa tuo terveydenhoitajan työ, niin suosittelen 2 vuoden lähihoitaja koulutusta Helsinkin Diakoniaopistolla, kaksi vuotta on lyhyt aika, saat siinä ajassa ammatin ja sen jälkeen voi päättää jatkatko terveydenhoitajaksi vai vaihdatko kokonaan alaa!

    Älä stressaa liikaa, oot noin nuori ja asioilla on tapana järjestyä :) <3

    VastaaPoista
  31. Aaagh en ees tiiä mist alottaisin! Mut nyt aluks ainaki sanon et älä stressaa tota 18-vuotiaisuutta täytin tässä pari vko sit 18 ja sitä ennen stressasin sitä koko ajan ja aattelin et tulee kaikki vastuu ja et sulta oletetaan jotain aikuisuutta ja ettet oo enää se vanhempien vastuulla oleva lapsi joka voi tehdä mitä vaan. Mut ei siin sit oikeestaa mikää muuttunu ainoostaa sinä päivänä ku kaikki hoki että "no nyt oot 18blablabla" ni se tuntu inhottavalt mut sit sen jälkee kaikki on ollu ku ennenki joten yritä olla stressaamat siit turhaa :) vaikka jos mä ainaki saisin päättää ni olisin kyl miellummi viel se alaikänen jolla ei oo kiire mihinkää ammatteihin yms... vaik periattees ei nytkää oo mut jotenki se vaa välillä tuntuu siltä ku miettii ja painostusta tulee joka puolelt.

    Ja sit toi jatko-opinto juttu :( Iiihan sama juttu se stressaa nii paljon ja en jaksa ku koulussa puhutaan siitä koko ajan opotunneilla et meinaa pää räjähtää. Sinänsä musta tuntuu jotenki selvältä et haluisin oikiksee et mikää muu ei mua oikee tunnu kiinnostavan paitsi joku kulttuuriala mut se on vähän sellane epävarma juttu. Mut sit taas noita oikiksia ei oo hirveen paljon suomessa ja se mikä olis tossa lähimpänä toi helsingissä oleva niin sinne olis sit tietenki just vaikein päästä enkä haluis mennä yksin jonnekki pikkusoluasuntoo jonnekki kauemmaiselle paikkakunnalle tuntuu jotenki masentavalta ku ees ajattelen sitä en tiiä miks. Toisaalt haluisin ulkomaille ku haluisin työskennellä Jenkeis mut miten mä sinnekkää voisin yhtäkkii lähtee ei ees oo mitää sellasii rahoja. Ja vaik toi ala tuntuu nyt parhaimmalta vaihtoehdolt mulle mut sit just rupee miettii et no oisko niille sit töitä ja olisko se sellasta mitä ajattelen tai saisko siitä hyvin palkkaa. Ärsyttävää ku joka puolella näkyy vaan ongelmia mietti sit mihi suuntaa tahansa...

    Sit kans se niinku sanoit ettet haluis pitää välivuot tai opiskella jotai turhaa mikä ei kiinnosta ja sit tuhlaa aikaa siihe ni muaki ahdistaa just tommone et jumittuisit vuosiks johonki ku et tiiä mitä tehä sit hups oot koht yli 20 eikä oo vielkää valmista ammattia tai mitään.Just pelottaa et tuhlaan vaa mun nuoruuden johonki enkä oo päässy elää.. D:::: tuntuu vaa et kaikki suunnitelmat pitäis olla heti nuoren valmiiks ja sit tehä kaikki äkkii et pääsis elääkki ettei elämä vaa hurahtais johonki. Sitku miettii ni joku yliopistoki ennenku valmistut siihe menee joku 5 vuotta ja sit oot vielä vanhempi ja vast menos työelämää ja sit sielläki oot vasta joku alottelija joka ei vielä tajua mitään.

    Mut joo täytyy kyl sanoo et stressaa niin hemmetisti, mietti mitä vaan joka suunnalta tulee joku "ongelma" ja uus stressinaihe vaik olis ees selviä suunnitelmia :( ! Että samas venees ollaa mut niinku noi muutki sano että onneks asioil on sit kuitenki tapana järjestyä.

    Ja tää oli joltain muute tosi hyvin sanottu:
    "Sit pitää vaan toivoa, että pysyy itselleen rehellisenä ja uskaltaa muuttaa asioita, jotka ei tee onnelliseks. Olipa se sitten koulutus, ihmissuhde, työpaikka tai vaikka asuinpaikkakunta."

    Mutta tsemppiä sulle Vilma!! :) Kyllä sä varmasti jotain keksit ja et oo yksin :)

    VastaaPoista
  32. Apua mä oon just samassa tilanteessa! Lukio meneee päivä päivältä nopeammin ja mä oon ihan hukassa. Vielä yläasteella olin täysin varma siitä, että musta tulee terveydenhoitaja. Olin varma vielä muutama kuukausi sitten kunnes opiskelumessuilla yliopisto tyypit rupes kääntämään päätä. "Kannattaa aina kouluttautua niin korkealle kuin mahdollista.. kyllä sieltä sitten pääsee alaspäin haavoja paikkailemaan jos tahtoo" Ne suositteli mulle talostieteitä ja opiskelua suoraa sairaalapäälliköksi

    Mutta onko musta noin "tylsään" työhön? Empä usko! Haluan, että viihdyn sen alan parissa minkä valitsen, sillä töihin kuluu suuri osa elälmää.. Entä jos lähtisinkin opiskelemaan psykologiksi?

    Miksi kukaan ei voi päättää näitä asioita puolestani? huoh...

    VastaaPoista
  33. Itse valmistuin viime keväänä ylioppilaaksi, ja mulle oli ollut koko lukion ajan ehdottomasti vaan lääkis ykkösenä. Muut ammatit eivät tulleet kysymykseenkään. Kuitenkin nyt olen ollut syksystä asti lääkiksen valmennuskurssilla ja sen aikana olen alkanut miettimään myös muitakin aloja, koska tosi asia on, että lääkikseen on vaikea päästä ja onko se tosiaan mun juttu? Laitoin nyt ihan älyttömästi hakemuksia eti kouluihin: sairaanhoitaja, psykologia, biokemia, taidekasvatukseen.... Toinen välivuosi ei oikein innostaisi, mutta joko olen töissä tai käyn uudestaan jonkun avoimen yliopiston kurssin. Välivuosia tulee väistämättä, mutta onpahan ollut aikaa miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kannattaa elää tässä hetkessäja tehdä sen minkä pystyy tekemään. Tsemppiä vielä kerran kirjoituksiin. ;)
    lauranniina92.blogspot.fi

    VastaaPoista
  34. http://www.mol.fi/avo/avo.htm
    Suosittelen tekemään tuolla pikaisesti testin! Se näyttää et mihin ammattiin sä sopisit kaikkein parhaiten :)
    (meet siis yläpalkista 'työn ominaisuudet' → kysymykset → aloita )

    VastaaPoista

♥ Jätä ihmeessä kommentti ♥