maanantai 20. huhtikuuta 2015

Käkkäräpää

Tiedättekö mitä? Sen jälkeen, kun menin tän pehkoni värjäämään nykyisen väriseksi, niin mulla on lähes jatkuvasti ollut hirveä hinku kihartaa hiuksia. Jotenkin musta tuntuu, että nää mun hiukset näyttää aiempaa paremmilta juuri kiharrettuina. Liekö sitten missä syy?
P1010163_FotorTosin pakkohan se on myöntää, että oon mä tuon värjäyksen jälkeen kiinnittänyt hitusen enemmän huomiota hiusteni hoitoon, joten automaattisestihan hiukset näyttävät sitten paremmilta olivat ne sitten kiharat tai eivät. Aiemmin kun pääsi meikäläisen kohdalla vähän lipsumaan erilaisten lämpösuojien käyttö hiuksia föönatessa, kihartaessa ja suoristaessa (heh, laiskuus). Nykyään suojaan hiukseni lämpökäsittelyn yhteydessä lähes poikkeuksetta. Sen lisäksi on tullut käytettyä ihan erillistä hiusöljyäkin, jota olen levittänyt aina suihkun jälkeen pyyhekuivien hiusten latvoihin - ja LUOJAN KIITOS, että niin olen tehnyt. Mä nimittäin suoraan sanottuna rakastan tätä pehmeyden ja sileyden tunnetta ja huomaan ihan oikeesti, että tuon hiusöljyn ansiosta mun hiukseni vahvistuvat ja tervehtyvät ihan silmissä.
(Jos muuten jotakuta teistä kiinnostaa, niin voin tämän käyttämäni hiusöljyn teille tänne jossain välissä tässä ihan kuvauttaakin. )
P1010123_FotorP1010252_FotorP1010212_FotorP1010034_Fotor

Oottekos te ennemminkin kihartajia vai suoristajia? Vai välttelettekö kenties hiusten ylimääräistä (lämpö)käsittelyä ja annatte niiden siksi suurimman osan ajasta levätä ihan luonnollisessa tilassaan?

( Asiasta muuten kukkaruukkuun... Ostin tänään ihan mielettömän ihanan kesämekon, enkä millään jaksaisi odotella niitä +20 kelejä, jotta saisin sen kuvautettua tänne. Siispä ajattelinkin, että voisin mahdollisesti tässä lähipäivinä vetästä sen päälle ihan täällä kotosalla ja yrittää saada siitä edes jonkinnäköiset kuvat napsastua. Mutta saas nähdä tallentuuko muistikortille sitten julkaisukelpoisia otoksia tästä ihanuudesta laisinkaan - sisällä kun on yleensä niin huono mitään asukuvia räpsiä. Noh, sanotaanko näin, että yritys on ainakin kova! :-D )

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Täällä taas!

Heiiiippa kaikki te ihanat lukijat, jotka olette jaksaneet mun postauksia kärsivällisesti odottaa! Oottehan te vielä siellä? Mä päätin nyt vihdoin ja viimein avata tän rakkaan läppärini (joka ei muuten ole viime kuukausina ollut juuri yhtään käytössä) ja alkaa taas kirjoittelemaan teille kuulumisistani.

Mitäs tässä nyt vierähtikään edellisestä postauksesta... Pari kuukautta? Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä: lukio loppui, suoriuduin kevään yo-kirjoituksista ja ajokorttikin löytänyt vihdoin ja viimein paikkansa meikäläisen lompakosta.
Kirjoitusten jälkeen arki on kyllä ollut melko tyhjää. Tai ainakin, jos aiempaan - koulukiireistä pursuavaan ja rutiininomaiseen - arkeen vertaa. Suurin osa ajasta onkin kulunut poikaystävän ja kavereiden kanssa, taikka sitten ihan täällä kotona maatessa. En olisi kyllä penkkaripäivänä uskonut koskaan sanovani tätä, mutta arki ilman koulua on paljastunut melkoisen tylsäksi. Kyllä, TYLSÄKSI. Ainakin silloin tällöin.
Onhan se toki kiva, että saa lepuuttaa aivoja ja kroppaa kaikesta siitä koulutöiden mukanaan tuomasta stressistä, mutta kyllä sitä huomaa ajan käyvän välillä yllättävänkin pitkäksi.
Hainhan mä tosin nyt tämän kevään yhteishauissa neljään eri ammatilliseen koulutukseen sekä kuuteen eri ammattikorkeakouluun, joten luettavaa kyllä piisaisi varsin kiitettävin määrin siihen kesäkuuhun saakka.
P1010010_Fotor_Fotor P1010115_Fotor_Fotor
Luojan kiitos ehdittiin Viivin kanssa tänään ulos 10 minuutiksi kuvailemaan. Täällä Espoossa kun oli yhtä sadekuuroilua koko päivä. Taisi sitä räntää ja rakeitakin jossain kohtaa sataa, joten suurimman osan iltapäivästä kärkyin ikkunan lähettyvillä kyttäämässä milloin sää kirkastuisi. Heti, kun aurinko näytti merkkejä itsestään, pingottiin pikkukuvaajani kanssa tuohon pihalle 'pikakuvauksiin'.
Ja kuten kuvista saattaa huomata, niin oon tosiaan värjännyt hiuksenikin tässä hmmm... Pari viikkoa sitten? Rakastan tätä tummanruskeaa väriä ja en tule kyllä vähään aikaan luopumaan siitä. Oon saanut näistä "uusista" hiuksistani hirveesti positiivista palautetta niin tästä lähipiiristä kuin ihan ulkopuolisiltakin, ja monet ovatkin mulle tulleet sanomaan, että mun väri on todellakin tämä tumma sen viimekesäisen vaalean sijaan. Mitäs te tuumitte?
P1010074_Fotor_FotorP1010175_FotorP1010280_FotorLoppuillan plääninä mulla on jonkin sortin juhlavaatteiden kaivaminen esiin tuolta kaapin perältä - serkun huomisia valmistujaisjuhlia varten nimittäin. Tuntuu, että ideat ovat taas jotenkin lopussa, enkä meinaa löytää päälleni juuri mitään kivaa. En mä tosta huomisen pukeutumisesta mitään varsinaista stressiä jaksa ottaa, mutta kaipa mä tän ongelman saan nyt jollain konstilla ratkaistua - jos en tänään, niin viimeistään sitten huomenna aamulla.
P1010203_Fotor_FotorP1010044_Fotor_FotorP1010251_FotorP1010254_FotorKumpa nää sadekelit loppuisivat jo ja saatais nauttia lisää niistä aurinkoisista kevätpäivistä. Mä ainakin odotan jo ihan into piukeena tulevia maksimekkokelejä - maksimekot kun ovat ihan niitä lemppareitani.
Niin ja olisihan se nyt kiva päästä tuonne ulos nyt mahdollisimman monena päivänä kuvailemaankin, joten pliide, nyt sitä aurinkoa kehiin!


Farkut Tiger Of Sweden / Toppi H&M / Neule BikBok / Laukku Spirit Store / Kengät Simple & Chic / Rannekello River Island / Kaulakoru Primark

lauantai 7. helmikuuta 2015

Kuluneiden viikkojen fiiliksiä

Hmm... Tää on taas tää sama tilanne, jonka oon käynyt läpi jo ties kuinka monta kertaa. Tullut pidettyä taas tämmöinen "kevyt" kuukausi taukoa tästä hommasta, ja nyt sitä taas miettii miten tämän postauksen alottaisikaan.
Noh, sen voin sanoa, että pirun kiireistä mulla on elämä ollut! Lukion viimeinen jakso saatiin kunnialla päätökseen viime viikolla kokeiden loputtua. Nyt tän viikon torstaina mulla olikin sitten jo äidinkielen tekstitaidon yo-koe, joka luojan kiitos on nyt takana. Se oli ylppäreistä yks pahimmista meikäläisen stressaajista. Näin jälkeenpäin kuitenkin tuntuu etteivät ne valitsemani kolme tekstitaitoa menneet niin putkeen, mitä näin yo-kirjoituksissa olisi ehkä toivonut. Oikeita asioita olin niissä kyllä maininnut, mutta aika veti sen verran tiukille, että viimeistely ja kunnollinen suunnittelu jäi vähän puolitiehen. Noh, pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Alustavat pisteet kun selviävät jo mahdollisesti ensi viikolla!

No mutta on mulla tässä muutakin ollut - sellaista, mikä on vienyt ihan lukemattomasti voimia. Erosin tällä viikolla poikaystävästäni ja nyt kokeilen taas - ainakin väliaikaisesti - sinkkuelämää ja keskityn tuleviin kirjoituksiin. On outoa, kun ei joudu koulussa ravaamaan enää päivästä toiseen. En oikeastaan tiedä ajattelenko sitä loppujen lopuksi hyvänä vai huonona asiana. Tällä hetkellä se tuntuu hyvältä, mutta saa nähdä kun aikaa on vierähtänyt taas viikko tai kaksi, niin alkaa jo kaipailemaan jonkinnäköistä tekemistä päiviinsä - muutakin kun vain sitä lukemista. Koulukavereitakin tulee nyt luonnollisesti nähtyä harvemmin, mutta eiköhän asia ole helpompi korjata sitten kirjoitusten jälkeen maaliskuussa.
P1010098_Fotorshare_Fotor
Mä uskon, että koin jonkinnäköisen uupumuksen tuossa viimeisen jakson lopussa. Mua ei huvittanut mikään. Koulusta päästyäni tajusin aina, kuinka paljon on vielä sinäpäivänä tehtävää, eivätkä ne koulutyöt todellakaan jääneet vain sinne kouluun. Koko ajan piti vääntää duunia kotona, pitää kiinni töiden deadlineista, suunnitella jo vähän tulevan lukuloman lukusuunnitelmaa, miettiä jatko-opintoja ja yleisestikin valmistautua kevään kirjoituksiin. Mulla oli monesti tunne, että haluan blogata, mutta mä en oikeesti vaan jaksanut. En jaksanut kaivaa kameraa laatikosta ja ruveta kuvailemaan. En jaksanut alkaa miettimään postausideoita. En jaksanut tehdä juuri mitään 'ylimääräistä'. Siitä mulle tulikin varsinkin näin jälkeenpäin tosi paha olo. Oon saanu nyt viikottain viestejä siitä, kuinka mun pitäisi lopettaa bloggaaminen, kun en sitä kerta vaivaudu tekemään taikka keskity siihen panostamaan. "Olit ennen paljon parempi bloggaaja, huomioitko lukijoitas enää yhtään?" - Voi kuulkaas kun niin paljon haluaisinkin huomioida. Mä en kuitenkaan ryhdy tekemään mitään sellaista, jota en itse sillä hetkellä syystä tai toisesta koe pystyväni tekemään. Mulla oli monesti fiilis, että en mä edes ehtisi vääntämään tänne kunnollisia postauksia. Suurimmasta osasta niistä olis tullu melko varmasti tunnissa tai kahdessa väännettyjä hutasuja muutamine tylsine kuvineen. En vaan pidä sellasesta, enkä halua mun blogini koostuvan sellaisesta p*skasta. Mä tykkään ja haluan käyttää aikaa postausten tekoon aina kun siihen hommaan ryhdyn.
P1010177_FotorP1010088_FotorP1010092_FotorTuntuu siis pahalta, kun monet teistä lukijoistani eivät näytä ymmärtävän sitä tosiasiaa, että tää bloggaus on mun harrastus. Tää ei ole mun työ. Multa ei vaadita mitään tiettyä postausmäärää kuukaudessa - multa ei vaadita bloggauksen suhteen oikeastaan juurikaan mitään. Tää on mulle vapaaehtoista vapaa-ajan harrastelua, jota teen silloin, kun mulle sopii. Jos mulla on noinkin huono fiilis päällä lähestulkoon 24/7 mitä nyt viimeisen kuukauden on ollut, mä en tosiaan mieti ensimmäisenä kirjoittavani tänne. Silloin keskityn johonkin aivan muuhun. Kuulostaa tosi tylyltä sanoa tää asia näin tiukkaan sävyyn, mutta musta vaan tuntuu, että vaikka kuinka monta kertaa tämän asian mainitsisinkin, ei se vaan mene joillain ihmisillä perille. Mä haluan, että ymmärrätte sen ettei mulla ole yhtälailla aikaa postailla tänne kuin esimerkiksi joillain sellaisilla bloggaajilla, jotka bloggaavat työkseen. Tuntuu pahalta tulla syyllistetyksi tälläisestä asiasta, jossa en oikeasti tarkemmin ajateltuna ole toiminut lainkaan väärin. Oon vaan edennyt omilla ehdoillani ja omilla fiiliksilläni eikä se mielestäni ole harrastuksen kohdalla millään tasolla väärin.
P1010072_FotorP1010186_Fotor
P1010049_Fotor
Mä pyrin postaamaan tänne aina, kun löytyy sitä fiilistä, intoa ja aikaa. Kirjoituksetkin tulevat nyt tulevina viikkoina rajoittamaan melko paljon mahdollisuuksiani bloggailla, mutta niiden ohella pyrin kyllä postailemaan ja välttämään tämmöisiä pidempiä taukoja, jos suinkin mahdollista. Toivon teidänkin suhtautuvan tähän asiaan hieman positiivisemmin mielin ja ymmärtämään sen, että aina ei vaan pysty bloggaamaan kuten joskus aikaisemmin.
Niin ja tämä seuraava asia niille, jotka ovat pelänneet mun lopettaneen bloggauksen kokonaan niin ei, en ole lopettanut/lopettamassakaan. En tule lopettamaan tätä vielä pitkiin aikoihin, jos koskaan. Tällä hetkellä bloggauksesta luopuminen kuulostaa pahimmalta painajaiseltani, eikä niin tule meikäläisen kohdalla todellakaan käymään!

Huh, tulipas taas avauduttua näistä mielessäni pyörivistä myllerryksistä. Pikkusisko vinkuu tuossa vieressä nyt siihen malliin, että mun on parasta siirtyä tuonne keittiöön ruuanlaittohommiin. Ollaan tänä iltana siskojen kanssa kolmistaan kotona ja jonkinnäköistä 'siskojen iltaa' olisikin nyt tarkoitus vietellä - leffojen ja herkkujen parissa tietenkin! Ihanaa illanjatkoa teillekin sinne ruudun toiselle puolelle! Mä toivon, ettei tää teksti nyt herättänyt teillä mitään "masis-fiiliksiä", vaan ennemminkin sitä ymmärrystä. Toivon mukaan tuun postailemaan tänne taas lähipäivinä, sillä muutamia postausideoita pyörii jo tiuhaan tahtiin mielessä...



Farkut Dr.Denim / Neule Cubus / (Teko)nahkatakki Primark / Kengät (saatu) Nelly.com / Kello (saatu) River Island / Laukku MANGO / Huivi Cubus

perjantai 2. tammikuuta 2015

Yksi elämäni parhaimmista ravintoloista

Mun oli aivan pakko tehdä tästä erillinen postaus, sillä harvemmin tulee syötyä missään näin hyvää ruokaa mitä mä nautiskelin tässä pari tuntia sitten. Kyseessä on täällä Rukalla sijaitseva Stefans Steakhouse, jota ollaan ihan yleisestikin kehuttu kovasti. Tällä kertaa kokoonnuimme syömään samalla poppoolla kuin uudenvuodenaattonakin ja oli kyllä mielettömän ihana ilta jälleen kerran. Sen lisäksi, että ruoka oli ihan mielettömän hyvää, jäi tämän kyseisen raflan asiakaspalvelu myös erittäin positiivisena seikkana mieleen. Harvemmin missään vierailemassani ravintolassa on kaikki - niin tunnelma, ruoka kuin asiakaspalvelukin - niin hyvää, että siitä kannattaisi oikeasti istua täällä puoli kolmelta yöllä silmät ristissä kirjoittamassa postausta. Ehkä nyt ymmärrätte, että turhaan en tätä kyseistä paikkaa teille ala tässä kehuskelemaan...
P1010196_FotorP1010158_FotorP1010046_FotorP1010172_Fotor Kyseessä on siis kuulemani (ja nyt myös kokemani) perusteella yksi Suomen parhaista pihviravintoloista. Jo heti sisään astuttuani kiinnitin huomiota mielettömän kivaan tunnelmaan ja erityisesti sisustukseen, jolla ei yleensä ole minulle niin kamalasti väliä näin ravintoloista puhuttaessa. Pöydässä istuessani ja ruokalistaa selaillessani pomppasi silmiini heti ensimmäisenä grillattu sisäfilepihvi, jonka kaveriksi valitsin mun lempparini eli bearnaise-kastikkeen sekä krossatut puikulat pähkinävoi-aiolilla. Taivaallisemman makuista piffiä saa kyllä etsiä, ihan tosi... P1010019_FotorP1010023_FotorP1010114_FotorP1010125_FotorP1010151_FotorP1010098_Fotor Pihvin jälkeen tilasin itselleni vielä Maltaisen suklaafondantin bourbonilla maustetulla valkosuklaa-kurpitsamoussella ja saksanpähkinänougatilla. Yksi parhaista nauttimistani jälkiruuista, pakko myöntää!
P1010189_Fotor Näitä Stefans Steakhouseja näyttäisi olevan ympäri Suomea useampia, ja koska joku varmasti kysyy, niin kyseessä ei ihan ymmärrettävästi ole mikään halvimmasta päästä oleva ruokapaikka. Silti kyllä aivan älyttömän hyvä rafla, jota voin suositella kaikille erittäin lämpimästi. Pomppasi mun suosikkeihin kyllä välittömästi ja siinä syy, miksi mun oli aivan pakko päästä suosittelemaan tätä teillekin! Nams... 

Happy New Year 2015!

... Näin hippusen myöhässä. Mulla on ollut tässä nää kaks viimeisintä päivää melkosen täynnä tekemistä, enkä ole konetta ehtinyt avata ennen kuin nyt tänä iltana pikasesti ennen ravintolaan lähtemistä ja nyt mökkiin palatessa. Mulla kuitenkin kaikesta huolimatta on vaihtunut vuosi ihanissa merkeissä täällä Rukalla! Uuden vuoden aattoaamuna oli aikaisempien suunnitelmien mukaan tarkoitus mennä rinteeseen, sillä säät olivat mitä mahtavimmat. Mä totesin kuitenkin aamupalapöydässä ettei multa löytynyt sillä hetkellä yhtään fiilistä lähteä siskojen kanssa laskettelemaan, enkä varsinaista syytä tiedä vieläkään. Oli jostain syystä vaan semmonen olo, että halus käpertyä peiton alle ja korkeintaan lukea sen lisäksi. Illalla tavattiinkin sitten yhdessä siskoni kummisedän perheen kanssa, joiden kanssa vietettiinkin aikaa myöhään yöhön. Kymmenen maissa suuntasimme Riipiseen, läheiseen riistaravintolaan syömään. Ruoka oli aivan taivaallista! Mätialkupalan lisäksi tilasin itselleni vielä poron sisäfilettä korvasieni- ja mustikkapunaviinikastikkeella. Eikä ole ehkä mikään maailman suurin ihme ettei noiden kahden annoksen jälkeen jaksanut vetästä kitusiinsa enää minkäänlaista jälkkäriä...P1010012_FotorP1010080_FotorP1010077_FotorP1010099_FotorP1010055_FotorP1010118_Fotor Ruuan jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Rukakylää, jossa alkoi klo 00:00 ilotulitus ja jonkinnäköinen soihtu"juhla". Tapahtuma oli kyllä mielettömän hieno ja ehdittiin paikalle just minuutti tai kaksi ilotulituksen alkamista. P1010155_FotorP1010176_FotorP1010192_FotorP1010200_Fotor Ilotulitusten jälkeen lähdettiin koko porukka siskoni kummisedän perheen hotellihuoneeseen juhlistamaan juuri hetki sitten vaihtunutta vuotta. Mökille tultiinkin sitten vasta kolmen jälkeen yöllä, jolloin rojahdin kyllä suoraan sänkyyn... P1010211_FotorP1010206_Fotor

Millaisissa tunnelmissa vuosi vaihtui siellä ruudun toisella puolen?