20.4.2014

Pääsiäisherkkuja

Meidän perheen pääsiäinen on kulunut ihanan rennoissa tunnelmissa. Aamusta herättiin syömään aamupalaa, jonka jälkeen ruokailutilan kaapista löytyi iso pahvinen pääsiäismuna täynnä suklaamunia! Nams. Vaikka kuinka olis sitä ikää mittarissa, niin mun mielestä suklaamunat - etenkin Kinderit - ovat niitä pakollisia pääsiäisherkkuja. Ilman niitä ei ole pääsiäistä - näin ainakin mun mielestä!
Ihanaa, kun äippä kaivaa aina pääsiäisenä meidän lasten päiväkotiajoilta tehtyjä pääsiäiskoristeita ja koristelee niillä paikkoja. Niitä onkin sitten aina ympäri taloa. Tulee kieltämättä kyllä hauskoja askartelumuistoja mieleen. :-D
 Meidän perheessä ei oo muistaakseni oikeen koskaan ollut mitään tiettyä lihaa - kuten esimerkiksi sitä lammasta - jota syötäisiin joka pääsiäinen. Sillon tällön tarjolla on ollut härkää, joskus lammasta ja nyt tänään sitten peuraa! Oli muuten ihan törkeen hyvää. Samaten äidin värkkäämät lohkoperunat sekä ihana tomaattimozzarella"salaatti". Äiti teki torstaina myös ihanan mämmikakun, jonka päälle ripotteli sitten näitä ns. papukarkkeja, jotka ovat ainakin meikäläisen lapsuudesta hyvinkin tuttuja! Kakun koostumus oli samankaltainen kuin juustokakulla, pohjassa digestivekeksipohja ja päällä sitten mm. kermavaahdon, rahkan ja mämmin sekoitusta. Oli ihan uus juttu meille, mutta kaikille mämmin ystäville varmasti melkoista herkkua. Jos joku on kiinnostunut reseptistä, voin sen tänne varmaankin jossain vaiheessa ilmoittaa!
Edellä mainittujen herkkujen lisäksi mä oon vetäny ihan kiitettävän määrän mämmiä itsessään. Itseasiassa jo ennen pääsiäistä vedin sitä ainakin kolmen laatikollisen verran, joka onkin syy siihen, että alkaa pikkuhiljaa tulemaan kiintiö kyseiseltä pääsiäisherkulta täyteen. Oon näköjään niitä harvoja mämmihulluja, jotka vois kitata kyseistä herkkua kerman ja sokerin kanssa vaikka kuinka paljon.

Ai vitsi mä niin rakastan näitä juhlapyhiä. On niin rauhallista, mihinkään ei oo kiire ja saa ihan vaan olla ja viettää aikaa perheen kanssa. Harmi vaan, että mun flunssa on siirtynyt nyt meidän perheen pienimmälle. Viivi alkoi tosiaan ruuan jälkeen olemaan melkosen veto veks ja kuumemittari näyttikin sitten 37,8 astetta. Tosi kurja juttu, sillä just alettiin muun perheen kanssa uskoa siihen, että meillä kävi melkoisen hyvä tuuri, kun kukaan muu mun lisäks ei saanut tuota kyseistä tautia. Noh, muumien ja sipsien voimilla on sitten Viipukan kanssa edetty tää alkuilta ja parhaillaan odotellaan Potterin alkamista!


Millasissa tunnelmissa teidän pääsiäispäivänne ovat edenneet? Onko teidän perheillä joitain tiettyjä "rutiineja" aina pääsiäisruuan suhteen? 

Vuoden ensimmäinen maksipäivä

Jep! Meikäläinen on odottanut tätä päivää jo ties kuinka kauan - varsinkin viime viikkoisten Hullujen Päivien jälkeen, jolloin kiikutin kotiin (tosin en hullarituotteena) BikBokista aivan ihanan mustanvärisen maksihameen. Hoksasin heti, että muutamia kuukausia takaperin ostamani lyhyenmallinen pitsipaita sopii tosi kivasti sen kanssa yhteen, ja koska tänään oli älyttömän kaunis ja lämmin sää tuolla ulkona, niin aattelin käydä Viivin kanssa ne nopsasti tuolla ulkona kuvauttamassa.
Oli kyllä jo aikakin vilauttaa nokkaa tuolla ulkona melkein viikon sisällä kökkimisen jälkeen. Kyllä sitä oikeesti tuntuu, että "homehtuu" tänne kotiin, kun tarpeeks paljon vaan makoilee sohvalla ja sekin vähä, jonka liikkuu, liikkuu ainoastaan sängyn ja sohvan välillä.
Tykkään ite ihan hirveesti näistä kuvista! Muutenkin oli ihanaa olla taas pitkästä aikaa kuvailemassa, varsinkin kun tuolla ulkona pärjäs hyvin tommosella ohkasemmallakin vaatetuksella. Oon ollu aika tiiviisti kamera kädessä tänään muutenkin. Pääsiäinen kun on aika krmh, ruokatäyteistä aikaa. Ajattelinkin ruveta heti tämän postauksen julkaisemisen jälkeen selailemaan niitä ruokakuvia sun muita läpi, ja postailla niistä sitten vielä tänään erillisessä postauksessa.

Mitäs ootte mieltä tän päivän asusta? Onko täällä muitakin maksihameita/-mekkoja rakastavia? Ah, mä voisin käyttää niitä vaikka joka päivä. <3


Kengät Michael Kors | Laukku Halonen | Pitsipaita H&M | Kaulakoru BikBok | Maksihame BikBok | Vyö Seppälä

19.4.2014

Conssien ystävät hoi!

Meikäläinen on vihdoin päässyt lähes kokonaan eroon tällä viikolla kiusanneesta flunssasta, joka onkin syy taas tähän pienehköön hiljaiseloon täällä blogin puolella. Ne, jotka mun blogin facebook-sivuja ovat lueskelleet, ovatkin jo tietoisia tästä, mutta nyt tosiaan teille muillekin tiedoksi, niin muhun tosiaan iski ihan järjetön flunssa tiistaina kesken koulupäivän. Ajattelin sitä aluksi vain joksikin allergiareaktioksi (mulla kun on melko vahva siitepölyallergia), mutta iltaa kohden se vain paheni entisestään. Kurkku tuntui jatkuvasti olevan tulessa ja nenä oli aivan tukossa. Onneks kaapissa oli lääkkeitä niin pystyi sitten niiden avulla olemaan edes jotenkin. Keskiviikkoaamu oli jotain aivan kamalaa. Koko päätä särki - mukaan lukien joka ikinen kasvojen osa - enkä kertakaikkiaan voinut tehdä muuta kuin yrittää syödä ja juoda paljon ja nukkua sen minkä vaan sillä hetkellä pystyin. Torstaipäivänkin olin sitten vielä kotona, sillä sama homma jatkui. Joka paikkaan särki, muttei kuumetta kuitenkaan ollut. Ajattelin aluksi, että nyt voisin kirjotella tänne blogiin kun kerta kotipäivää viettelen, mutta eihän siitä mitään tullut. Raatona makasin sohvalla senkin päivän aamusta iltaan.
Nyt oon kuitenkin vihdoin jo parempi ja riesana on enää inhottava nuha ja yskä, jotka ovat niitä tyypillisiä flunssan loppuoireita. Siks aattelinkin piipahtaa täällä, kun energiaa kerta vihdoin ja viimein riittää.

Tällä kertaa tulin tänne kirjottelemaan sukista! Kyllä, sukista. Ihan vain siksi, koska suurin osa ihmisistä käyttävät converseja ison osan vuodesta ja oon monien kuullut tuskailevan niiden kanssa pidettävistä sukista. Pitkävartiset sukat eivät tule kuuloonkaan ainakaan lyhytvartisten conssien kanssa. Perus nilkkasukkiakaan ei onnistu täysin kyseisiin kenkiin piilottamaan - mikä siis avuksi? 
Tää voi monille teistä olla jo vanha juttu ja siinä tapauksessa postaus on teikäläisille melkoisen turha. Meidän perhe on nyt kuitenkin ruvennut harrastamaan näiden "sneaker"-sukkien käyttöä! En ole varma onko noille joku oikea suomennos olemassa, mutta puhutaan niistä nyt tuolla nimityksellä. 
Kyseessä on siis normaaleista nilkkasukista vielä sirompi malli, jotka eivät näy ikävästi esimerkiksi just converseista. Näitä sukkia on ostettavissa ainakin H&M:stä, josta me ollaan omamme hankittu. Värivalikoimassa on ollut tietääkseni kuitenkin vain mustaa ja valkoista. 
Nää sukat näkyvät consseissa tosiaan vain hieman tuolta sisäpuolelta, mutta eivät lainkaan ulkopuolelta tai keskeltä. Esimerkiks tollaset valkoset sukat ovat tosi kätsyt ainakin valkosten conssien kanssa, koska ei niitä käytännössä huomaa sieltä alta ollenkaan. Kukaan nimittäin harvemmin katselee kenenkään kenkien sisäpuolta, vai miten on?

Tän postauksen aattelin tosiaan tehdä siksi, koska sekä mulle että mun siskolle on tullut hirveesti kyselyitä siitä, että minkälaisia sukkia me käytetään conssien kanssa. Sen lisäksi ollaan tultu valittelemaan just siitä, kun normaalit nilkkasukatkaan eivät piiloudu nätisti sinne kenkien sisään. Nyt päätin antaa tämmöisen pikkuruisen neuvon tähän asiaan, ja toivon mukaan tästä oli apua edes joillekin!

14.4.2014

Stressaava tulevaisuus

Päätin nyt pitkästä aikaa asettua ihan rauhassa koneen ääreen, antaa mielessä jylläävien ajatusten ja tuntemusten tulvia ulos ja pukea ne sanoiksi teille lukijoille, jotka ootte melkoisen iso osa mun arkea. Vaikka ette sitä itse ehkä uskoisikaan, niin koen teidät jollain tapaa sen verran läheisiksi mulle, että voin oikeesti avautua teille mun askarruttavista mietteistä ja sen semmoisista. Oli ne ajatukset sitten sitä, että koulu painaa päälle tai mielessä pyörii muuten vain stressintäyteisiä ja askarruttavia ajatuksia.
Nyt ajattelin, että on hyvä hetki tähän kaikkeen - nimittäin kaikkeen tähän avautumiseen näistä tuntemuksista, jotka tällä hetkellä jylläävät mun pääkopan sisällä. Mä elän juuri nyt melkoisen stressaavia aikoja. Oikeestaan nyt kun tarkemmin mietin, niin valehtelematta mun tähän astisen elämän stressaavimpia aikoja. Oon lukion tokalla, koulu siis loppumassa alle vuoden päästä ja kirjotukset kolkuttelevat jo kohta puoliin ovella. Onko kukaan teistä joskus ollut tilanteessa, jossa tulevaisuus on täysin tuntematonta, vailla suunnitelmia tai sen suurempia haaveita? Mielessä jyllää vain epätoivoa ja tietämättömyyttä ja niiden lisäksi se yksi maailman turhauttavin kysymys: Mitä mä oikeesti haluan mun tulevaisuudelta?


Mä olen.
Lukio on mennyt mulla aika hyvin. Keskiarvo on pysytellyt jatkuvasti sillä kahdeksikon paremmalla puolella ja sama meno näyttää jatkuvan edelleen. Itseasiassa nyt kun mietin, on mun elämässä asiat tällä hetkellä näin yleisesti ottaen melkoisen hyvin. Ihmissuhteet niin perheen sisällä kuin kaveripiirissäkin ovat oikein hyvällä mallilla ja vihdoin oon saanut taas järkkäiltyä blogillekin vähän enemmän aikaa.
Mä en kuitenkaan voi oikeesti valehdella edes teille ulkopuolisille kuin mulle itsellenikään, ettei mun mieltä painaisi tällä hetkellä mikään - asia kun tällä hetkellä yksinkertaisesti vaan on niin. Mä käyn mielessäni jatkuvasti syviä pohdiskeluja siitä, että mihin mä todella haluan lukion jälkeen. Mikä ammatti mua kiinnostais tulevaisuuden kannalta? Onko yliopisto mulle se oikea paikka vai sittenkin ammattikorkeakoulu? Entä onko mun valitsemat kirjotusaineet oikeesti niitä, jotka mun todella kannattaa kirjottaa? Täytän 18 vuotta alle puolen vuoden päästä. Tuntuu etten jollain tapaa oo vielä tajunnut koko asiaa. Oon pian täysikänen ja vastuu ja velvollisuudet kasvavat entisestään. Mun pitäisi jo pikkuhiljaa tietää mitä mä haluan mun tulevaisuudelta ja elämältä ylipäätään. Ei ehkä vielä niin tarkasti, mutta olla ainakin jo hyvillä mielin aloittamassa matkaa kohti jotakin tiettyä suuntaa ja määränpäätä. Välivuotta yritän vältellä viimeiseen asti, sen oon jo tässä vaiheessa päättänyt. Tuntuu vain turhauttavalta, kun opinto-ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujenkaan jälkeen mulla ei tunnu olevan pienintäkään hajua siitä, että mitä ja kuka mä haluan todella olla. Tunnen olevani vielä niin pikkunen tekemään tällaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat luultavasti melko radikaalisti mun loppuelämään... Jollain tapaa vielä niin tietämätön tästä kaikesta, joka tulee olemaan mulle ajankohtaista jo muutamien vuosien kuluttua. Mutta toisaalta... Niinhän mä olen. Mä oon just semmonen.
Asiaa ei auta yhtään se, että viikot ja kuukaudet hujahtavat nykyään ohi ihan ennätysajassa. Laskeskelin tässä juuri, että enää tasan viisi kuukautta mun ensimmäisiin kirjoituksiin... Tää on niin outoa. Tuntuu, että justhan mä vasta tulin lukioon ja nyt oon jo miettimässä vaihtoehtoja jostain vieläkin suuremmasta. Tää epätietoisuus ja tyhjyys näiden asioiden kanssa stressaa mun mieltä vaikka yritän sulkea ne aina silloin tällöin pois. Voi kun joku vaan vois taikoo mun pään täyteen erilaisia tulevaisuuden haaveita ja ammatteja, jotka mua todella kiinnostais. Kunpa sais sen lapsuuden innostuksen takaisin niitä monia ammatteja kohtaan... Kunpa mä vaan voisin edelleen sanoa, että mä todella haluan terveydenhoitajaksi. Tai poliisiksi... Tai olla edes yhden ammatin kanssa yhtä tosissaan kuin mitä olin lapsena. Se vaan tuntuu tällä hetkellä olevan jollain tapaa ihan liian mahdotonta.


Onko siellä ruudun toisella puolella muita raasuja, jotka ovat mun kanssa samassa tilanteessa tän asian kanssa? Päät täynnä turhautumisen tunnetta ja epätietoisuutta tulevasta. Nyt saa avautua ja keskustella tästä aiheesta täysin avoimesti (joka tällä hetkellä on jopa ihan suotavaa).



Kuvat We<3it

13.4.2014

Miten muokkaan kuvani?

Multa on jo useempaan otteeseen pyydetty toteuttamaan tää kyseinen postaus eli postaus siitä, miten muokkaan kuvani tänne blogiin ja ihan näin yleisestikin. Kuten monille bloggaajille, myös mulle kuvien käsittely postauksia tehdessä on erittäin tärkeää - mitään muokkaamatonta kuvaa en tänne esille pistä. Se määrä, kuinka paljon kuviani muokkaan, riippuu ihan kuvasta. Jos kuva on hämärä tai valoitus muuten vain huono, tulee sitä kirkkautta ja valoisuutta lisättyä koneella yleensä aika reippaalla kädellä. Mulle on tärkeetä, että mun kuvat on valosia ja pirteitä. Sellaiset synkänsävyiset kuvat ärsyttää mua itseeni ihan suunnattomasti ja siksi sellaisia ei hirveen usein mun blogissani nää. 
Kuvien muokkaaminen on yks isoimmista osista postausta tehdessä. Jos on paljon kuvia, muokkaamiseen vierähtää aikaa tunti jos toinenkin. Musta tuntuu, että monet lukijat vähättelevät bloggaajien näkemää työtä postausten eteen - se ei nimittäin todellakaan ole mikään yhden tunnin sessio. Aikaa menee niin postausaiheen ideointiin, kuvien ottamiseen ja niiden muokkaukseen kuin tekstin tuottamiseenkin. 
Ajattelin pistää tän postauksen yhteyteen nyt jonkin verran kuvakollaaseja erilaisista kuvista sekä muokattuna että muokkaamattomana. Päällekkäin olevissa kuvissa ylempi on aina se muokattu ja alempi muokkaamaton. Vierekkäin olevissa kuvissa taas vasemmanpuoleinen on aina muokattu versio. (Tosin etteköhän te sen olisi tajunneet ilman tätä mun selostamistakin.)
(Näitä kahta viimesintä kuvaa en jostain syystä voinut ladata tähän postaukseen kollaasissa ilman, että ne menivät tosi epätarkoiksi...)

Kuten kuvista voi nähdä, mä tosiaan rakastan lisätä kuviin valosuutta. Sen lisäksi niihin tulee monesti lisättyä myös pieni määrä kontrastia, värilämpöä ja terävyyttä. Mihinkään sen suurempaan muokkaukseen en käytännössä koskaan ryhdy. Silloin tällöin lisään kuviin kuitenkin vähän jotain extraa kuten esimerkiksi kenkä- ja meikkikuvassa näkyviä pieniä palluroita ja sen semmoisia.
Mulla on oikeestaan kolme kuvanmuokkausohjelmaa, joita käytän tällä hetkellä. Parhain näistä kyseisistä kuvanmuokkausohjelmista on mun mielestä http://pixlr.com/express/, joka monipuolisuutensa ja helppoutensa vuoksi sopii kyllä käytännössä kaikille. Edellämainitun kuvanmuokkausohjelman lisäksi käytän usein myös ipiccy.com :a. Kuvakollaaseja tehdessä käytän yleensä http://www.picmonkey.com/ -sivustoa, joka on mun mielestä ihan perushyvä ohjelma.

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä edes muutamille - ainakin niille, jotka tästä olivat niin kovin kiinnostuneita!